Kiinan yltäkylläisyys, Intian kuivuus. Likviditeetin kaksi puolta – Pankki- ja rahoitusuutiset

Maailman kahden väkirikkaimman maan lainanantajilla on hyvin erilaisia ​​​​ongelmia rahapolitiikan ja verotuksen kanssa. Kiinassa velkojat hukkuvat halvaan keskuspankkirahaan, mutta lainakysyntä on vaimeaa. Intiassa pankit ovat keskellä nopeinta kasvuaan kymmeneen vuoteen, mutta niiden likviditeetti on kuivunut.

Vaikka Kiinan viranomaisten kamppailu talouden elvyttämiseksi 3 biljoonalla yuanilla (418 miljardia dollaria) pitkäaikaisilla käteisinjektioilla on saanut maailman huomion, Intian alijäämä – laajin sitten vuoden 2010 – alkaa myös huolestuttaa sijoittajia.

Vain muutama kuukausi ennen seuraavia parlamenttivaaleja pääministeri Narendra Modin hallinto on leikannut menojaan. Se vahingoittaa lainanantajia. Joulukuussa yritysten veroennakkomaksuina pankkitileille lähteneet varat palaisivat vain talletuksina, kun New Delhi alkaa kirjoittaa shekkejä valtion hankkeissa työskenteleville urakoitsijoille. Mutta kun tilikausi lähestyy 31. maaliskuuta, ei ole merkkejä viime hetken kiihtyvyydestä.

Likviditeettikuivuus voi olla tahallista. Toisin kuin Pekingissä, New Delhillä on täysi syy suhtautua kasvuun. Yli 7 prosentin talouskasvu antaa sille hengähdystaukoa hillitä inflaatiota, ennen kuin se lähtee uuteen investointimatkaan vaalien jälkeen. Ellei Modin hallitus yllätä analyytikot julkistamalla populistista kulutusohjelmaa helmikuun 1. päivän budjetissaan, on järkevä oletus, että se pyrkii nostamaan valtion luottoluokitusta, joka on investointitason alimmalla tasolla. Samaan aikaan rahaviranomainen pyrkii vahvistamaan uskottavuuttaan inflaation taistelijana.

Kaiken kaikkiaan tiukka tiukka ei auta pankkeja. Markkina-arvoltaan Intian suurimman lainanantajan HDFC Bank Ltd.:n surkeat neljännesvuosittaiset tulokset ovat tehneet siitä Nifty-indeksin vertailuindeksin huonoimman tuottaneen osakkeen tässä kuussa. S&P BSE Bankex -indeksin 5 %:n pudotus joulukuun lopusta on myös osoittanut pankkijärjestelmän lähes 40 miljardin dollarin likviditeettivajeen viime viikolla.

Sitten ovat tulevat vaalit, maailman kalleimmat. Vuoden 2019 kyselyn toistaminen, jolloin poliitikot käyttivät 9 miljardia dollaria etukäteismaksuna, suurelta osin kovana käteisenä, pahentaa lainanantajien rahoitushaastetta. Ennen vuoden 2019 vaaleja liikkeessä oleva raha oli noussut yli 9 % 20 viikossa. Kesti useita kuukausia ennen kuin rahat palasivat pankkijärjestelmään.

Finanssiviranomainen odottaa ehkä ulkomaisen rahan tulvaa sen jälkeen, kun JPMorgan Chase & Co. lisää Intian kehittyvien markkinoiden joukkovelkakirjaindeksiinsä kesäkuussa. HSBC Asset Management ennustaa 100 miljardin dollarin tuloja tulevina vuosina. Silti ulkomaisten sijoittajien seurusteleminen kestävämmällä pohjalla edellyttää hallituksen jämäkän verotalon korjaamista. Modin hallinto haluaa aloittaa sillä, että se ei raportoi alijäämää, joka on paljon suurempi kuin budjetoitu 5,9 % bruttokansantuotteesta tälle tilikaudelle, vaikka bruttokansantuote tulee olemaan paljon pienempi kuin se oli olettanut. (7,3 %:n reaali- tai inflaatiokorjattu kasvu perustuu 8,9 %:n nimelliskasvuun, kun alkuperäinen arvio oli 10,5 %.)

Toinen tärkeä toimija likviditeettidraamassa on keskuspankki. Kun Yhdysvaltain keskuspankki alkaa laskea korkoja, Intian keskuspankki joutuu paineen alaisena tekemään samoin. Mutta RBI:n tiukentuminen ei ole vielä siirtynyt täysin talouteen. Osakemarkkinat ovat vaahtoavia, ja inflaatio on pysynyt ennallaan 4 prosentista – sen 2 prosentin tavoitteen keskipisteestä 6 prosenttiin – niin kauan, että on olemassa todellinen vaara, että ihmiset lakkaavat uskomasta rahaviranomaisen sitoutuneen sen saavuttamiseen.

Tästä syystä myös RBI näyttää haluttomalta lievittämään likviditeettipulaa, jottei lainanantajat tulisi liian mukaviksi ja lopettaisi talletusten mobilisoinnin. Rahaviranomainen haluaa pankkien maksavan varoista ylimääräistä ja veloittavan enemmän lainoista, mikä täydentää korkeampien ohjauskorkojen välittymistä.

Ongelmana on, että vakuudettomien kulutusluottojen luottokysyntä on korkea, ja sen lisääminen ulos ovesta voi johtaa keskittymisriskiin. Teollisuusyritysten ennakkomaksujen kysyntä on heikkoa, eikä se välttämättä kestä, jos lainakustannukset ovat korkeammat pidempään. Tämä voi viivyttää vaalien jälkeistä investointibuumia. RBI:llä ei ehkä ole muuta vaihtoehtoa kuin helpottaa kriisiä kestävällä likviditeettiinfuusiolla. Jatkuva tiukka ”voi osoittautua raskaaksi lainanottajille”, sanoo Soumyajit Niyogi, Fitchin yksikön India Ratingsin analyytikko.

Intialaisten pankkien kirjanpitoarvo 1,8 on paljon korkeampi kuin kiinalaisten pankkien 0,4 kerrannainen. Ero on ymmärrettävä. Hongkongin tuomioistuimen China Evergrande Groupin selvitystilamääräys hämärtää jo ennestään umpikujassa olevan asuntoalan näkymät, joten mantereen pankit kamppailevat suojellakseen voittoa jopa laskemalla talletuskorkoja edelleen. Sijoittajat ovat kuitenkin vasta alkaneet punnita riskiä intialaisten pankkien marginaalien jyrkästä puristamisesta, jos likviditeettikuivuus jatkuu. Molempien maiden pankit voivat olla onnellisia, eri tavoin.