Rahaston käyttöiän päättyminen: Valinnan tekeminen toissijaisen rahaston, jatkorahaston tai likvidaatiojärjestelmän välillä
Intia on edelleen todistamassa vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen (AIF) nousua omaisuusluokiksi – kasvua edistää kehittyvä sääntelyympäristö, joka vastaa kehittyneiden sijoittajien tarpeisiin, jotka haluavat päästä julkisuuteen listaamattomilla alueilla, ja jatkuvan talouden ruokkimana kasvavia sijoitusmahdollisuuksia. kasvu. Vaihtoehtoiset sijoitusrahastot ovat esittäneet itsensä yhdeksi tärkeistä vipuvaikutuksista maan talouskasvun ylläpitämiseksi ja laajentamiseksi.
Yksi vaihtoehtoisen sijoitusrahaston sijoituksen keskeisistä tavoitteista on tyypillisesti maksimoida salkun arvo, mieluiten vaihtoehtoisen sijoitusrahaston toimikauden sisällä. Vaihtoehtoisen sijoitusrahaston olisi voitava tehdä ”säännöllinen irtautuminen” salkusta, jotta se pystyy realisoimaan omaisuusluokan odotetun irtautumisarvon. Vaikka vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen perinteiset irtautumistavat olivat julkiset tarjoukset (IPO) tai fuusiot ja yritysostot (M&A) tai kauppamyynti, Intiassa on parin viime vuoden aikana noussut vahvemmin esiin toissijaisten sijoitusten lisääntyminen siellä, missä kaupat ovat pääosin vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen ja pääomarahastojen välillä, ja yksi rahasto myy toiselle. Maailmanlaajuisesti on olemassa suuria pääomapooleja, jotka on sidottu rahastoihin, jotka keskittyvät ensisijaisesti tai yksinomaan tällaisiin toissijaisiin kauppoihin.
Tällä taustalla sijoitusvälineet, jotka keskittyvät hankkimaan portfoliosijoituksia olemassa olevilta vaihtoehtoisilta sijoitusrahastoilta, jotka ovat lähellä toimikautensa loppua ja joita kutsutaan eri nimellä, ovat kehittyneet joko toissijaisiksi rahastoiksi, jatkorahastoiksi tai likvidaatiojärjestelmiksi. Intian arvopaperi- ja pörssilautakunnan (SEBI) mukaan kahden vuoden jatkoaika 24 vaihtoehtoisen sijoitusrahaston järjestelylle, joiden arvo on 3 037 miljoonaa INR, päättyy tilivuonna 2023–2024 ja 43 muun järjestelmän toimikausi päättyy. 13 450 miljoonan rupian arvostus vanhenee tilikaudella 2024-25.
Toissijaisen rahaston, jatkorahaston ja likvidaatiojärjestelmän yhdistävä tekijä on varojen siirto olemassa olevasta vaihtoehtoisesta sijoitusrahastosta uuteen sijoitusvälineeseen. Tämä antaa rahastonhoitajien pitää hallussaan likvidoimattomia sijoituksia olemassa olevan rahaston alkuperäisen toimikauden jälkeen, mikä tasoittaa tietä sijoittajille mahdollisesti parantuneelle tuotolle. Samanaikaisesti nykyiset sijoittajat voivat kieltäytyä siirtämästä kiinnostusta uuteen sijoitusvälineeseen. Näin ollen niillä on rajoitettu sokea pooliriski ja pidennetty, mutta lyhyempi sijoitusaika sekä nopeampi pääoman tuotto ja sen tuotto.
Käytännössä perinteiset toissijaiset rahastot eroavat jatkorahastoista erityisesti riskiprofiililtaan. Toissijainen rahasto tarjoaisi hajautettua positioita uusilla sijoituksilla, kun taas jatkorahaston salkku olisi luonteeltaan keskittyneempi, ja alkuperäisen rahaston olemassa olevia sijoituksia olisi vähemmän, sekä jatkokierroksilla että ilman. Jatkorahasto tarjoaa ratkaisun, kun vaihtoehtoinen sijoitusrahasto saavuttaa alkuperäisen toimikautensa lopussa, mutta sillä on edelleen pokaaliomaisuutta, joka vaatii enemmän aikaa erääntymiseen tai täyden potentiaalinsa hyödyntämiseen. Sen sijaan, että rahasto myy sijoituksia ennenaikaisesti, rahastonhoitaja perustaa jatkorahaston, jonka avulla nykyiset sijoittajat voivat siirtää sijoituksiaan ja jatkaa osallistumistaan salkun kasvuun. Vaikka uutta pääomaa ei vaadita, nykyiset sijoittajat voivat valita, siirtävätkö sijoituksensa jatkorahastoon vai lunastavatko ne pois. Näin ollen jatkorahasto esittelee rahastonhoitajan vakaumusta saavuttaa parempia tuottoja, kun taas toissijaisessa rahastossa uudet sijoittajat voivat etsiä mahdollisesti alennettua pääsyä salkkuun. Toissijaiset rahastot voivat hyväksyä sijoittajilta uusia pääomasitoumuksia joko jatkosijoituksiin tai jopa uusiin portfoliosijoituksiin joissakin tapauksissa.
Äskettäin jatkorahasto sai SEBI:ltä viranomaishyväksynnän likvidaatiojärjestelmän kautta, joka otettiin käyttöön SEBI:n (Alternative Investment Funds) muutossäännöksiin 2023 tehdyllä muutoksella. Tämän muutoksen myötä suljetut rahastot voivat käynnistää selvitystilan aikana likvidaatiojärjestelmän. Likvidoimattomien sijoitusten siirtämiseksi alkuperäisestä järjestelmästä selvitystilaan. Selvitysmenettelyn käynnistämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt edellyttävät,
- 75 %:n sijoittajista sijoituksensa arvon mukaan suostumus selvitystilan käynnistämiseen
- Tarjousjärjestely vähintään 25 %:lle likvidaattomien sijoitusten konserniarvosta
- Tarjouksen arvon julkistaminen kaikille sijoittajille sekä kahden riippumattoman arvioijan suorittama likvidaattomien sijoitusten arvostus
- Tarjouksen tuotosta irtautuminen eri mieltä oleville sijoittajille (jos sellaisia on).
- Merkitsemättömän osuuden jakaminen ei-erään oleville sijoittajille pro rata irtautumista varten
- Likvidoimattomien sijoitusten myynti selvitystilaan
- Selvitystilan osuudet jaetaan alkuperäiseen järjestelmään
- Likvidaatiojärjestelmän osuuksien jakaminen alkuperäisen järjestelmän sijoittajille alkuperäisen järjestelmän osuuksien sijaan.
Keskeinen ero jatkorahastojen, toissijaisten rahastojen ja likvidaatiojärjestelmän välillä on se, että selvitystilassa ei saa ottaa vastaan uusia sitoumuksia kaikilta sijoittajilta tai tehdä uusia sijoituksia. Jos likvidaatiojärjestelmän omaisuutta ei myydä likviditeetin puutteen vuoksi toimikauden lopussa, ne on jaettava erikseen SEBI:n ohjeiden mukaisesti. Selvitysmenettelyn käynnistämiseen liittyy kuitenkin useita haasteita. Joitakin näistä ovat epäselvyys salkun siirron verotuksessa, sijoitusten siirrettävyyden rajoitus vireillä olevien oikeudenkäyntien vuoksi sekä sijoitusasiakirjojen mukaiset siirtorajoitukset.
Peruskysymys on luontaisen eturistiriidan hallinta tapauksissa, joissa rahastonhoitajat toimivat sekä jatkorahastojen että toissijaisten rahastojen myyjinä ja ostajina. Tässä on viittaus Institutional Limited Partners Associationin (ILPA) ohjeistukseen jatkorahastoista. Siinä säädetään, että LP-neuvoa-antavan komitean (LPAC) on hyväksyttävä kaikki ristiriidat, joissa salkunhoitaja saattaa saada etuja, joita ei jaeta sijoittajien kanssa. Mahdollisia tarkasteltavia ristiriitoja voivat olla muun muassa voitonjako-osuuden kiteytyminen, menetelmä tarjousten pyytämiseksi valituista omaisuuseristä ja muutokset olemassa oleviin kaupallisiin tarjouksen ehtoihin jne. Lisäksi sijoittajille tulisi varata kohtuullinen määrä päiviä tehdä päätöksiä rullata vai myydä. Kaikkia nykyisessä rahastosivukirjeessä sovittuja asiaankuuluvia riski- ja hallintoehtoja tulisi soveltaa myös toissijaisiin ja jatkorahastoihin.
Kun toissijaisten maailma kehittyy Intiassa ja poistumissyklit pitenevät, odotamme erilaisten toissijaisten muotojen yleistymistä. toissijaiset rahastot, jatkorahastot ja likvidaatiojärjestelmät kasvamaan vain rahaston toimikauden strategian päätteeksi. Ne ovat kaikki erittäin tärkeä osa vaihtoehtoisen tilan pääomapinoa ja niiden läsnäolo vain syventää markkinoita entisestään. Samaan aikaan niiden nousun myötä avoimuuden ja johdonmukaisuuden tarve tällaisissa kaupoissa tulee ratkaisevaksi niiden tehokkuuden ja onnistuneen toteuttamisen kannalta. Vaikka sääntelyviranomainen ei ole määrännyt erillisiä menettelytapoja toissijaisen rahaston ja jatkorahaston käynnistämiselle, sijoittajien ja rahastonhoitajien välinen vahva yhteistyö on välttämätön sopivan strategian onnistuneelle toteuttamiselle.
