"Kansalaisilla ei ole oikeutta tietää poliittisten puolueiden varojen lähdettä": Center to Supreme Court

Valtakunnansyyttäjä R Venkataramani totesi korkeimpaan oikeuteen ennen 31. lokakuuta suunniteltua vaalilainajärjestelmää koskevien vetoomusten käsittelyä jättämässään lausunnossa, että kansalaisilla ei ole 19 §:n 1 momentin a alakohdan mukaista oikeutta saada tietoa. Poliittisten puolueiden rahoitusta koskeva perustuslaki.

Viidestä tuomarista koostuva korkeimman oikeuden perustuslakilautakunta, jota johtaa Intian korkein tuomari DY Chandrachud ja johon kuuluvat tuomarit Sanjeev Khanna, BR Gavai, JB Pardiwala ja Manoj Misra, käsittelee vetoomuksia, jotka kyseenalaistavat vuoden 2018 vaalilainajärjestelmän.

Delhi-viinahuijaus: Korkein oikeus hylkäsi Manish Sisodian vakuusvaatimukset | Tapaus tähän asti

Neljä hakemusta, jotka kansalaisjärjestö Association for Democratic Reforms, CPI(M), kongressin johtaja Jaya Thakur ja Spandan Biswalin PIL ovat jättäneet, ovat tuomioistuimen käsittelyssä.

Valtakunnansyyttäjä hylkäsi vetoomuksen esittäjien väitteen, jonka mukaan kansalaisilla on oikeus tietää puoluerahoituksen lähde ja totesi: ”Ensinnäkään ei voi olla yleistä oikeutta tietää kaikesta ja kaikesta ilman kohtuullisia rajoituksia. Toiseksi oikeus tietää, jos se on tarpeen ilmaisua varten, voi olla tiettyä tarkoitusta tai tarkoitusta varten eikä muuten.”

Selitys: Korkeimman oikeuden äskettäinen tuomio suosituimmuuskohtelun (MFN) soveltamisesta verotukseen

Hän täsmensi myös, että tuomiot kansalaisten oikeudesta tietää ehdokkaiden rikosoikeudellinen edellytys tietoisten äänestysvalintojen osalta eivät tarkoita oikeutta saada tietoja poliittisten puolueiden rahoituksesta artiklan 19(1) a alakohdan mukaisesti, Live Law raportoi.

Unionin ylin lakimies sanoi, että nämä tuomiot keskittyivät tietoisten valintojen mahdollistamiseen vaaliehdokkaista ja heidän taustansa ymmärtämiseen. Hän korosti, että tähän tarkoitukseen rajoittuneen tiedon tarkoituksena on helpottaa kansalaisten päätöksiä valittaessa ehdokkaita, jotka ovat virheettömiä.

Korkein oikeus hylkäsi Manish Sisodian takuita koskevan vaatimuksen Delhin valmisteveropolitiikkaa koskevassa asiassa

”Oikeus tietää tiettyä oikeutettua ilmaisua varten syntyi siten. Siitä ei voida sanoa, että oikeus tietää yleistä tai laajaa tarkoitusta varten välttämättä seuraa”, hän lisäsi.

Näin ollen näitä tuomioita ei voida tulkita niin, että kansalaisella olisi oikeus saada 19 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaista tietoa poliittisten puolueiden rahoituksesta. Jos 19 §:n 1 momentin a alakohdan mukaista oikeutta ei ole, ei tule esiin lisäkysymystä 19 §:n 2 momentin mukaisen kohtuullisen rajoituksen paikantamisesta, oikeusministeri huomautti.

Vetoomusjoukko kyseenalaistaa vuoden 2017 varainhoitolain muutokset, joilla perustettiin anonyymi vaalilainajärjestelmä. Oikeusministeri totesi, että järjestelmä ei riko olemassa olevia oikeuksia eikä sen voida katsoa olevan vastenmielinen perustuslain III osan mukaisille oikeuksille. Hän korosti, että tällaisen vastenmielisyyden puuttuessa järjestelmää ei pitäisi pitää laittomana.

”Lakia, joka ei ole niin vastenmielinen, ei voida mitätöidä mistään muusta syystä. Oikeudellinen valvonta ei tarkoita valtion politiikan skannausta parempien tai erilaisten lääkemääräysten ehdottamiseksi, oikeusministeri sanoi korkeimmalle tuomioistuimelle.

Mikä on vaalilainajärjestelmä?

Vuoden 2017 finanssilaki toi merkittäviä muutoksia useisiin lakeihin, mukaan lukien Reserve Bank of India Act, Companies Act, Income Tax Act, Representation of Peoples Act ja Foreign Contributions Regulations Act -laki vaalilainojen käyttöönottamiseksi.

Lahjoittajat saattoivat hankkia nämä joukkovelkakirjat nimettyjen pankkien kautta KYC-vaatimusten täyttämisen jälkeen, ja erityisesti poliittisia puolueita ei valtuutettu paljastamaan joukkovelkakirjalähteitä Intian vaalilautakunnalle. Näitä joukkovelkakirjoja oli useita nimellisarvoja, ja lahjoittajan henkilöllisyys pysyi luottamuksellisina.

Joukkovelkakirjojen nimellisarvoa pidettiin tulona vapaaehtoisista lahjoituksista, mikä myönsi tukikelpoisille poliittisille puolueille vapautuksen tuloverosta vuoden 1961 tuloverolain 13A §:n mukaisesti.

Haasteita tälle vaalilainajärjestelmälle nousivat Intian kommunistisen puolueen (marxilainen) sekä kansalaisjärjestöjen Common Cause ja Association for Democratic Reforms (ADR) jättämät vetoomukset. Näissä vetoomuksissa arvosteltiin vaalilainajärjestelmää ja kuvailtiin sitä ”läpinäkymättömäksi rahoitukseksi, josta puuttui valvonta”.

Vetoomuksen esittäjät esittivät huolensa siitä, että vuoden 2013 osakeyhtiölain muutoksilla saatetaan asettaa yksityiset yritysten edut etusijalle valtion ihmisten tarpeiden ja oikeuksien edelle poliittisissa näkökohdissa.

Maaliskuussa 2019 Intian vaalilautakunta ilmaisi varauksellisen anonyymin vaalilainajärjestelmän ja piti sitä ”regressiivisenä askeleena”, joka vaaransi poliittisen rahoituksen avoimuuden. Näistä haasteista huolimatta korkein oikeus kieltäytyi vuonna 2021 pysäyttämästä vaalilainojen liikkeeseenlaskua ennen erityisiä osavaltion eduskuntavaaleja.