Loistava ajattelija, instituutioiden rakentaja ja mentori – Pankki- ja rahoitusuutiset

Maailma muistaa Narayanan Vaghulin loistavana ajattelijana, visionäärinä ja instituutioiden rakentajana, miehenä, joka loi pohjan yleisen pankkitoiminnan kehitykselle Intiassa. Mutta hänet muistetaan myös ihmisten persoonana – ihmisenä, joka vaalii monien ammattilaisten uraa, otti heidät siipiensä alle ja mentoroi heitä ennen kuin antoi heidän lentää tekemään jälkensä.

Monet ICICI:n (Intian teollisuusluotto- ja investointiyhtiö) pankkiirit, jotka jatkoivat johtajina sekä ICICI Bankissa että muissa instituutioissa, todistavat hänen kyvystään havaita kykyjä ja vaalia sitä. Vaghul ylisti todellakin avokätisesti kollegojaan ja painoi heitä aina tekemään parhaansa. Ei voi ajatella yhtäkään organisaatiota, joka olisi nostanut esiin niin monia loistavia ammattilaisia, joista kirkkain on KV Kamath.

ICICI:ssä, joka sijaitsi vaatimattomissa Mafatlal Chambersissa Backbay Reclamationissa Mumbaissa, kyse ei ollut pelkästään lainoista ja koroista; kyse oli kulttuurin luomisesta, jossa jokainen voisi oppia ja kasvaa. Itse asiassa puheenjohtaja työskenteli pienestä huoneesta, eikä hän juuri koskaan istunut pöytänsä ääressä.

Yksi hänen kestävistä panoksistaan ​​johtajana oli johtamisprosessin demokratisoiminen ja avoimuuden lisääminen. Vaikka lopulliset lainapäätökset saattoivat tehdä vain luottokomitean jäsenet, hän avasi kokoukset kaikille organisaatiossa halukkaille. Hän oli erityisen innokas uusien tulokkaiden osallistumisesta kokouksiin, jotta he saivat tietää, miten päätökset tehtiin. Maanantaisin, kun kokoukset pidettiin, huone oli ennen täynnä ihmisiä, ja monet ihmiset seisoivat ja katselivat tapahtumaa. Sitä mikään johtamiskirja tai akateeminen luento ei voi koskaan opettaa kenellekään.

Vaikka jokapäiväisellä työllä oli väliä, se ei koskaan ollut tiimille tylsää; se oli elinvoimainen organisaatio, jossa oli runsaasti tilaa ideoille ja innovaatioille. Monet heistä olivat selvästi aikaansa edellä. Tällainen Vaghulin tukema ympäristö olisi ollut inspiraationa monille. Samaa energiaa ei koskaan nähty missään muissa sen ajan pankeissa tai kehityslaitoksissa.

Nuorena toimittajana tapasin Vaghulin, silloinen ICICI:n puheenjohtajan, säännöllisesti hänen 5. kerroksen toimistossaan enkä koskaan palannut oppimatta jotain. Suurimmaksi osaksi Vaghul, aina vaatimaton, istui sohvalla, ja vaikka en aina saanutkaan ”tarinaa”, sain tietää jostain uudesta tapahtuvasta.

Hän uskoi maan suurempaan hyvään ja sen edistymiseen kansana; hänen ajatteluaan ei rajoittunut ICICI:n tai sen taseen tai edes pankkisektorin kasvu. Häneen vaikutti syvästi Aditya Vikram Birlan kuolema, jota hän ihaili suuresti ja joka hänen mielestään olisi voinut tehdä suuria asioita maan hyväksi.

Ennen kaikkea Vaghulia kunnioitetaan ja ihaillaan aina hänen rehellisyydestään.

Aikana, jolloin muiden pankkiirien tiedettiin antautuvan New Delhin painostukselle, Vaghul pystyi taistelemaan sitä vastaan; nämä arvot ja periaatteet erottivat hänet ikäisensä. Hänen viime vuonna julkaistussa kirjassaan Reflections on useita anekdootteja, jotka antavat meille käsityksen siitä, kuinka pankkiirit joutuivat vaikeisiin tilanteisiin poliitikkojen ja byrokraattien toimesta, jotka odottivat pankkiirien noudattavan linjaansa.

Myös Vaghul joutui tällaisiin ahdinkoon, mutta hänen suureksi ansiokaksinsa hän onnistui pitämään paikkansa, joskus jopa uhkaamalla erota. Se ei voinut olla helppoa, mutta silloin Vaghul ei koskaan tehnyt kompromisseja arvoistaan.