Kohti kestävää kasvua: suuntaa ruoka- ja lannoitetuet ravitsemusturvaan, ilmastoälykkääseen viljelyyn – Mielipideuutiset

Intian valmistautuessa parlamenttivaaleihin huhti-toukokuussa 2024 pääministeri Narendra Modin tärkein kehityssuunnitelma on Viksit Bharat Sankalp vuoteen 2047 mennessä (kehitetty Intia vuoteen 2047 mennessä). Hän on myös luonut huolellisesti uuden kastijärjestelmän, johon kuuluu köyhiä, maanviljelijöitä, naisia ​​ja nuoria. Samalla kun oppositiopuolueet ovat jumissa kastilaskentalupauksissa, pääministeri Modi ajaa Ram Rajyasta, osallistavan ja kestävän kasvun mallia. Pääministeri Modi on itsevarmempi kuin koskaan asettanut tavoitteekseen voittaa näissä vaaleissa jopa enemmän paikkoja kuin edellisissä vaaleissa. Hänen luottamuksensa johtuu hänen hallituksensa suorituksista viimeisten 10 vuoden aikana ja visiosta, joka hänellä on Viksit Bharatista vuoteen 2047 mennessä.

Ei ole epäilystäkään siitä, että Modin hallitus on menestynyt varsin hyvin Covidin jälkeisenä aikana. Talousministeriön talouskatsauksessa huomautetaan, että Intian BKT:n kasvu on ollut yli 7 % kolmena peräkkäisenä vuotena (FY22-FY24). Tämä on paljon korkeampi kuin maailman keskiarvo sekä useimpien G20-maiden keskiarvo. Osallistavaa kasvua varten meidän on kuitenkin sukeltaa hieman syvemmälle ja katsottava, mitä on tapahtunut maataloussektorilla, joka työllistää suurimman osan työssäkäyvästä väestöstä (45,8 % vuosina 2022–2023 PLFS:n mukaan). Verrataan tässä yhteydessä Modin hallituksen 10 vuotta UPA:n 10 vuoteen tiettyjen keskeisten parametrien osalta.

Makrotalouden tasolla Intian reaalinen BKT kasvoi 5,9 % vuodessa tilikauden 15 ja 24 välisenä aikana, kun se tilikaudella 05-14 oli 6,8 %. Kuluttajahintainflaatiossa Modin hallitus voittaa kätensä 5,1 %:lla verrattuna 8,1 %:iin UPA-jakson aikana. Moniulotteinen köyhyys laski 29,2 prosentista vuonna 14 11,3 prosenttiin vuonna 23 Niti Aayogia kohti. Lisäksi Economic Review toteaa, että työttömyysaste on laskenut rajusti 6 prosentista vuonna 18 3,2 prosenttiin vuonna 23 (PLFS, MoSPI), vaikka ILO:n tietojen mukaan työttömyys on edelleen yli 7 prosenttia. Nämä kaksi eroavat toisistaan ​​​​määritelmien erojen vuoksi. Maataloussektorin osuus Intian bruttoarvonlisäyksestä noin 18 % vuonna 24 on todennäköisesti vain 1,8 % kasvuvauhti 24:llä ensimmäisten ennakkoarvioiden mukaan. Tämä on huomattava pudotus 4 %:sta vuonna 23. Jos laskemme tämän, maatalouden BKT:n vuosikymmeninen kasvu Modin hallituksen aikana on todennäköisesti suunnilleen sama (3,5 %) kuin UPA-hallituksen aikana. Se muistuttaa meitä sananlaskusta hindujen 3,5 prosentin kasvuvauhdista 20 vuoden ajan!

Käänteinen muuttoliike Covid-19:n aikana on lisännyt maatalouden osuutta työvoimasta 42,5 prosentista vuosina 2018-19 45,8 prosenttiin vuosina 2022-23 (PLFS-tiedot), mikä ei ole hyvä merkki. Ei ihme, että Modi 2.0:n aikana reaalipalkat niin maataloudessa kuin maatalouden ulkopuolisessakin maaseututoiminnassa ovat hieman laskeneet. Tämä herättää kysymyksiä osallistavan kasvumallin tehokkuudesta ja lupauksesta kaksinkertaistaa viljelijöiden reaalitulot 23. tilikauteen mennessä.

Suuri kysymys on, millainen Amrit Kaalin strategia pitäisi olla osallistavan ja ympäristön kannalta kestävän kasvun saavuttamiseksi. Lyhyt vastaus on palkkioiden/tukien suuntaaminen kohti kestävän kehityksen menoja ja julkisen talouden vakauttamista. Unionin väliaikaisessa talousarviossa varainhoitovuodelle 25 valtiovarainministeri on varannut 47,6 biljoonan menot ja pyrkii supistamaan julkisen talouden alijäämää 5,8 prosentista suhteessa BKT:hen vuonna 24 (RE) 5,1 prosenttiin BKT:sta vuonna 24. Tämä on hyvä askel, vaikka FRBM-laki edellyttää julkisen talouden alijäämän olevan 3 prosenttia suhteessa BKT:hen – optimaalisen julkisen talouden vakauttamisen saavuttamiseen on vielä pitkä matka.

Maatalous-elintarvike-maaseutualueella hallitus on karsinut lannoitetuen 1,64 biljoonaan FY25 verrattuna RE:n 1,88 biljoonaan (FY24). Muut kolme suurta hyvinvointitukea ovat ruokatuki 2,05 biljoonaa, MGNREGA 86 000 miljoonaa ja PM-Kisan 60 000 miljoonaa. Kaikki nämä tuet tarvitsevat perusteellista rationalisointia ja kohdentamista, jotta voidaan ohjata enemmän resursseja kehitysmenoihin ja ympäristön kestävyyteen, mukaan lukien maatalouden tutkimus- ja kehitystoiminta, mikrokastelu, maaseututiet, maatalouden markkinoinnin infrastruktuuri ja investoinnit tehokkaiden arvoketjujen rakentamiseen korkean arvon saavuttamiseksi. pilaantuvat hyödykkeet. Intian on myös puututtava lasten aliravitsemuksen valtavaan ongelmaan. On aika vaihtaa vaihteet pelkästä elintarviketurvasta ravitsemusturvaan ja maatalouteen, joka ei vain kestä ilmastonmuutosta, vaan myös suojelee maaperää, vettä, ilmaa ja biologista monimuotoisuutta. Näitä tavoitteita ei voida saavuttaa normaaliin tapaan.

Maataloudessa 25 vuoden välibudjetti kattaa 27 prosentin lisäyksen kalatalous-, karjatalous- ja maitotalousministeriön määrärahoihin – 7 100 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 lisäystä vuonna 24 (RE). Tämä on varmasti hyvä askel, koska kalastus ja karjanhoito ovat kasvaneet nopeimmin maataloussektorilla eivätkä ole saaneet ansaitsemaansa osuuteensa suhteessa maatalouden BKT:hen.

Kuitenkin PM Awas Yojanassa (Gramin) havaitaan massiivinen 70 prosentin hyppy 32 000 miljoonasta (RE) vuonna 24 54 500 miljardiin (BE) vuonna 25. Mutta tämä lisätty luku on itse asiassa sama kuin vuodelle 24 budjetoitu, jota ei voitu hyödyntää. On myös mielenkiintoista huomata, että yli 70 prosenttia järjestelmän mukaisista taloista on myönnetty naisille yksin- tai yhteisomistajina. Tämä ei ainoastaan ​​takaa pysyvän omaisuuden luomista maaseudun kotitalouksille, vaan tarjoaa myös ihmisarvoisen elämän ja luo samalla lisää työpaikkoja Intian maaseudulle. Tämä on kiitettävä askel ja valtiovarainministeri ansaitsee siitä kiitosta. Itse asiassa olisi vieläkin innovatiivisempaa, jos maaseutualueiden MGNREGA-ohjelma nivoutuisi PM Awas Yojanan kanssa niin, että jokaisen kotitalouden unelma kohtuullisen hyvästä suojasta toteutuu mahdollisimman pian. Se on Ram Rajyan todellinen alku maaseutualueilla, ja se palkitsee myös BJP:n runsailla äänillä tulevissa vaaleissa.

Kirjoittajat Ashok Gulati ja Ritika Juneja ovat ansioituneita professoreita ja toveri ICRIER. Näkemykset ovat henkilökohtaisia.