Strategioiden uudelleenmäärittely Intian kohtuuhintaisten asuntojen haasteisiin
Intian dynaamisilla asuntomarkkinoilla alhaisemman tulotason ryhmien kohtuuhintaisuuden haaste on edelleen kriittinen kysymys. Huolimatta valtion vuonna 2008 käyttöön ottamasta vertailuarvosta, jonka mukaan asuminen on kohtuuhintaista, jos kuukausimaksut eivät ylitä 30 prosenttia kotitalouden bruttotuloista, tämän standardin on vaikea vangita kohtuuhintaisuuden todellisuutta nykyisessä asumisympäristössä.
Rajoistaan kritisoitu Task Force for Affordable Housing for All -työryhmän asettama menomenetelmä jättää huomiotta kriittiset tekijät, kuten asuntojen hintojen vaihtelut ja alemman tulotason rajalliset käytettävissä olevat tulot, mikä tarjoaa vinolaisen kuvan Intian asuntotilanteesta.
Kaupunkien asuntopulaa käsittelevän teknisen ryhmän ja riippumattomien tutkimusten mukaan 29–50 miljoonan kodin kysyntää osoittavien arvioiden mukaan 18,78 miljoonan asunnon tarpeessa oleva kotitalous on osoitus Intian asuntokriisin merkittävästä aliarvioinnista. Pandemia korosti entisestään tarvetta arvioida uudelleen ymmärryksemme asumisen kohtuuhintaisuudesta, sillä monet kohtasivat vuokraan liittyviä haasteita käänteisen muuttoliikkeen aikana.
Nykyisen menetelmän puutteet, mukaan lukien sen kyvyttömyys ottaa huomioon vaihtelevia asuntojen hintoja ja tuloalueen alemman pään taloudellisia realiteetteja, viittaavat siihen, että tähän kriteeriin perustuvalla politiikalla ei ehkä pystytä tehokkaasti korjaamaan asuntojen kysynnän ja tarjonnan kuilua.
Hallituksen on ehdottomasti harkittava uusia mittareita, jotka kuvastavat tarkasti paikan päällä asumisen kohtuuhintaisuutta, ottaen huomioon alueelliset hintaerot ja omaksuvat entistä vivahteikkaampia, asuntomarkkinoiden dynaamiseen luonteeseen sopivia menetelmiä.
Lisäksi meidän on ymmärrettävä, että asuntojen kysyntä ei ole staattinen luku, vaan jatkuvasti kehittyvä haaste. Tunnustettu 11,2 miljoonan talon kysyntä tuskin naarmuta pintaa. Mumbain kaltaisissa kaupungeissa nykyiset kohtuuhintaisuuden määritelmät, kuten keskushallinto ja GST-katto ₹45 lakh ja alle 60 neliömetrin pinta-ala – ovat monien ulottumattomissa, jopa valtion toimittamat MHADA-talot alkavat klo. ₹60 lakh.
Tämä keskustelu vaatii hienostunutta lähestymistapaa asuntotarpeiden ymmärtämiseen ja käsittelemiseen, ja se kehottaa päätöksentekijöitä mukauttamaan strategioita, jotka vastaavat Intian väestön vaihtelevia vaatimuksia. Asuntojen kohtuuhintaisuuskriteerien kattava uudelleenarviointi on tarpeen, jotta varmistetaan, että se heijastaa todellisuutta, jota kohtaavat ne, jotka pyrkivät löytämään kohtuuhintaisia asuntoja Intian monimutkaisilta asuntomarkkinoilta.
Tässä on kattava kolmen minuutin yhteenveto kaikesta, mitä valtiovarainministeri Nirmala Sitharaman sanoi budjettipuheessaan: Napsauta ladataksesi!
Julkaistu: 3. helmikuuta 2024, 14.27 IST
