Rahasi: Stressitesti ei voi olla ainoa syy ostaa tai poistua rahastosta

Kirjailija: Nirav Karkera

Markkinoiden sääntelyviranomainen oli ilmoittanut vaahtoa pienten ja keskisuurten yhtiöiden segmentissä viitaten samalla alueen arvostuksiin. Intian sijoitusrahastojen liitto (Amfi) pani merkille sääntelijän huolet ja linjasi toimintasuunnitelman sääntelijän keskeisen sijoittajansuojatavoitteen kanssa.

Se ohjasi sijoitusrahastoja antamaan lisätietoa pienten ja keskisuurten rahastojen likviditeettiriskeistä. Näiden tietojen tarkoituksena on auttaa sijoittajia tekemään tietoisempia päätöksiä tarjoamalla näkemyksiä pienten ja keskisuurten rahastojen vähemmän tunnetuista näkökohdista, kuten likviditeettiprofiileista.

Uusi joukko ilmoituksia

Uudet ilmoitukset lainaavat pari datapistettä olemassa olevista tietosivuista, jotka ovat linjassa aikaisempien ohjeiden kanssa, sekä pari lisätietopistettä. Riskimittarit, kuten beta ja keskihajonta, sekä markkina-arvoon perustuva allokaatio ovat jo saatavilla useimmissa tietosivuissa.

Uudet tiedot sisältävät yksityiskohtia siitä, kuinka kauan sijoitusrahastolla kestäisi realisoida 50 % ja 25 % salkuistaan ​​ja kuinka suuri osa varoista on keskittynyt 10 parhaan sijoittajan käsiin.

Heti alussa näyttää välttämättömältä tarjota näkökulmamme harjoitukseen. Ensivaikutelmamme on, että tulosten hyödyllisyys luokitellaan parhaiten suuntaa-antaviksi mittareiksi ja vertailukelpoisiksi mittareiksi. Stressitestin menetelmä on hypoteettinen tilanne ja sen odotetaan analysoivan tilannetta, jos teoreettinen skenaario, jossa likviditeetti on stressaantunut, syntyisi.

Likviditeettiprofiili

Vaikka nämä tiedot tarjoavat arvokkaita oivalluksia, on tärkeää tunnustaa niiden hyödyllisyyden laajuus. Uskomme, että harjoitus palvelee hyvin, koska se tarjoaa sijoittajille lisätietoa rahastojen likviditeettiprofiilista, vaikkakin suuntaa-antavasti. Toinen hyödyllisyys on rahastojen vakiovertailu.

Stressitestimenetelmä on hypoteettinen ja sen tarkoituksena on analysoida, miten likviditeetti vaikuttaisi teoreettisessa skenaariossa, jossa likviditeetti on stressaantunut. Esimerkiksi keskisuurten yhtiöiden luokassa kestäisi keskimäärin kuusi päivää realisoida puolet salkustaan, kun alimman 20 prosentin poissulkeminen ei ole mahdollista, kun taas pienten yhtiöiden luokassa kestäisi noin 14 päivää samalle toimenpiteelle. Näissä luvuissa oletetaan kuitenkin, että salkusta lunastetaan samanaikaisesti 50 %, mikä on erittäin epätodennäköistä. Omaisuuserien alhainen keskittyminen on osoitus hyvin hajautetusta omaisuuspohjasta, mikä vahvistaa perustetta asettaa hypoteesille pieni todennäköisyys.

Käytännössä salkkuja ei voida realisoida osatekijöiden suhteellisten painojen perusteella, vaan pikemminkin likviditeetin perusteella. Tämä voisi merkittävästi lyhentää selvitystilaan tarvittavia päiviä keskimäärin. Lisäksi keskisuurten yhtiöiden rahastoilla on käytännössä 4,5 prosenttia eli 13 150 miljoonaa rupiaa käteistä, kun taas pienten yhtiöiden rahastoilla on käteistä 6 prosenttia eli 15 225 miljoonaa rupiaa.

Molemmilla luokilla on myös 14 % ja 7,8 % varoistaan ​​likvidimissä suuryhtiöissä. Tämä varovainen kohdistaminen käteiseen ja likvideihin suuriin osakkeisiin parantaa niiden kykyä tavoitella voittoa ja säilyttää samalla vahvat reservit likviditeettivaatimuksia varten, jopa stressitilanteissa.

Kirjoittaja on Head, Research, Fisdom