Voidaanko yritysten johtajia asettaa vastuuseen verojen takaisinperinnästä?

Veroviranomaisilla on perinteisesti ollut vaikeuksia periä verorästejä laiminlyönneiltä. Jos yritys hakeutuu konkurssiin, menettää maksukykynsä tai muuttuu jäljittämättömäksi, takaisinperintäprosessi muuttuu entistä haastavammaksi. GST:n osalta on tärkeää pitää mielessä, että Yhtiön valtiolle kuuluva velka voidaan jo periä loppuasiakkaalta. Tämän seurauksena yrityksen toimintaan liittyvän törkeän laiminlyönnistä tai väärinkäytöksistä ei pitäisi vapauttaa rangaistuksista.

Vuoden 2017 tavara- ja palveluverolain 89 §:ssä käsitellään yksityisen yhtiön johtajien yhteisvastuullisia henkilökohtaisia ​​velvoitteita, joissa veroja, korkoja tai sakkoja ei voida periä. Tässä on johtajien vastuulla toimittaa todisteet siitä, että he eivät olleet syyllisiä yritysten veron laiminlyöntiin. Lisäksi 89 § alkaa noudattamatta jättävällä lausekkeella, eli säännös syrjäyttää kaiken osakeyhtiölaissa säädetyn. Siksi GST:n takaisinperinnässä ajatus siitä, että yhtiö on osakeyhtiölain mukainen erillinen oikeushenkilö, murenee hetkessä.

GST-lakien mukaan verojen perimistä harkitaan henkilöltä, joka suorittaa verollisen luovutuksen. Siksi tällainen vastuu tulisi mieluiten kohdistaa yhtiöön kokonaisuudessaan eikä henkilöön hänen luottamustehtävänsä johdosta johtajana, ellei toisin osoiteta.

On mielenkiintoista huomata, että ei ole olemassa muuta säännöstä, joka määrää johtajan vastuun julkisen yhtiön veroista. Voidaanko tätä koskevan määräyksen puuttuessa sanoa, että johtajalle ei voida automaattisesti asettaa velvollisuutta periä julkisen yhtiön maksuja GST-lakien mukaisesti? Voidaan turvallisesti väittää, että kaikki ministeriön käynnistämät menettelyt, jotka velvoittavat johtajan vastuuseen julkisen yhtiön maksujen perimiseksi, olisivat Intian perustuslain vastaisia. On olemassa lukuisia tuomioita, joissa on todettu, että yhtiön johtajaa ei voida asettaa vastuuseen Yhtiön lakisääteisistä maksuista, jos siihen ei ole mahdollista laissa säädettyä säännöstä. Mainitut päätökset korostivat myös yhtiön erillisen juridisen olemassaolon periaatetta.

Tietyissä poikkeusskenaarioissa edellä mainittu Yrityksen erillisen oikeudellisen olemassaolon periaate voidaan kuitenkin tehdä tarpeettomaksi soveltamalla fiktiota, jonka mukaan Yhtiön verho nostetaan tietyissä veronkiertoon/petokseen liittyvissä tapauksissa, kuten yhtiö on esittänyt. Tuomioistuimet silloin tällöin. Yritysverhon nostamista koskevaa common law -oppia voidaan soveltaa tapauksissa, joissa yhtiö pyrkii kiertämään lain mukaisia ​​verovelvoitteita. Korkein oikeus on todennut, että tuomioistuimilla on valta jättää yhtiökokous huomiotta, jos sitä käytetään veronkiertoon tai verovelvollisuuden kiertämiseen.

On aiheellista huomata, että CGST-lain 132 §:ssä säädetään rangaistuksista rikoksista, mukaan lukien skenaario, jossa kuka tahansa perii minkä tahansa summan verona, mutta ei maksa sitä hallitukselle. Antaako tämä osastolle takaoven pääsyn pitää johtajat vastuullisina yhtiön laiminlyönneistä ja rangaista heitä vastaavasti? Kirjoittajien mielestä osasto ei saisi väärinkäyttää mainittua säännöstä ja tilanteessa, jossa osasto pitää johtajaa rangaistuksena mainitun säännöksen mukaisesti, on nähtävissä, pystyvätkö johtajat puolustautumaan veronpalautukselta varsinkin silloin, kun he eivät olleet osallisena mihinkään rikokseen.

Laissa säädetyn säännöksen puuttuessa julkisen yhtiön johtajaa ei voida automaattisesti asettaa vastuuseen. Tietyissä poikkeustilanteissa yhtiön verot voidaan kuitenkin periä myös johtajilta, jos osoitetaan, että he olivat vastuussa yhtiön toiminnasta ja olivat vastuussa valtion maksujen maksamatta jättämisestä. Osasto ei saisi väärinkäyttää tiettyjä epäsuoria säännöksiä, joiden mukaan joku saatetaan vastuuseen rikoksesta, koska se saattaa saattaa johtajat huonompaan asemaan todistaakseen syyttömyytensä ja syyttömyytensä mihinkään rikokseen.