Uuden kilpailulain muutoslain rangaistusongelma: globaali liikevaihto vai kansallinen liikevaihto?

Intian kilpailulaki annettiin vuonna 2002 pysyäkseen maan talousuudistusten tahdissa. Lain takana olevien lainsäätäjien tarkoituksena oli edistää kilpailua ja varmistaa ”kuluttajien hyvinvointistandardi” Intian kasvavassa taloudessa vuoden 1991 jälkeisissä uudistuksissa. Vuonna 2023 Valtioneuvosto esitti vuoden 2002 lakimuutoksen, joka tuo esiin tiettyjä tärkeitä säännöksiä. Joitakin niistä ovat armahdusjärjestelmän vahvistaminen ottamalla käyttöön sitoumus- ja sovintojärjestelmä, kolmen vuoden määräaika tietojen/valituksen vastaanottamiselle, kaupan arvon kynnys sulautumisen valvonnassa ja ”merkityksisten markkinoiden” määritelmän muuttaminen eduksi. tuottajista. Toinen suuri uudistusalue on ollut kilpailulain mukainen rangaistussäännös. Intian kilpailukomissiolle (CCI) on nyt annettu lisää ”hampaita”, joissa se voi määrätä kilpailulain rikkomisesta rangaistuksia rikkoville tahoille niiden ”maailmanlaajuisen liikevaihdon” perusteella, vastoin entisiä ”kansallisen liikevaihdon” kriteerejä.

Kilpailun säätely ja edistäminen on sekoitus lakia ja taloutta. Sääntelyviranomaisen on tunnistettava merkitykselliset markkinat, niiden taustalla oleva markkinadynamiikka, markkinoiden tarjonta- ja kysyntäpuolen rakenne, uusien toimijoiden pääsyn ja poistumisen esteet sekä eri osapuolten oikeuksien tasapainottaminen ratkaisuvaiheessa ristiriitatilanteessa. On myös totta, että prosessin monimutkaisuuden vuoksi kilpailulainsäädännön täytäntöönpano ei välttämättä ole suoraviivainen prosessi, ja viranomaiset tekevät säännöllisesti innovaatioita lain puitteissa varmistaakseen noudattamisen.

On ehdotettu, että kilpailulainsäädännön mukaisia ​​seuraamuksia määrätään, jotta markkinoiden kurssi korjataan ajoissa. Tämä voi tarkoittaa, että osapuolille voidaan ilmoittaa kilpailuviranomaisen alustava näkemys menettelyjen välillä, jotta vääristymä voidaan minimoida. Mitä tulee seuraamusten määräämiseen, Intian kilpailukomissio on useaan otteeseen katsonut, että tavoitteena on kaksiosainen eli kurittaa erehtynyttä tahoa kilpailunvastaisesta toiminnasta ja toimia pelotteena tulevien rikkomusten pysäyttämiseksi. Intian korkein oikeus on edelleen toistanut mainitun periaatteen Excel Crop Care -asiassa, jossa se totesi, että rangaistuksen on oltava oikeassa suhteessa rikoksen vakavuuteen. Toinen taustalla oleva tekijä on se, että taloudellisessa prosessissa viranomaisen määräämien seuraamusten määrä ei välttämättä ole sellainen, että se jättää kokonaisuuden heikkoon taloudelliseen kuntoon.

Parlamentin hyväksymä tarkistus seuraamuskysymyksestä saattaa vaikuttaa tehottomammalta. Vaikka saattaakin olla perusteltua ehdottaa, että sääntelyviranomaiselle voidaan antaa riittävät valtuudet varmistaa lain noudattaminen, mikä antaa alustavan vaikutelman, että rikosoikeudellisten toimivaltuuksien lisääminen on perusteltua. Tarkemmin sanottuna digitaalisilla markkinoilla (DM), joilla lukuisat ylikansalliset yritykset toimivat maailmanlaajuisesti, tällaisia ​​valtuuksia tulisi käyttää vain sääntöjen mukaisesti. Tätä peukalosääntöä ei kuitenkaan näytä noudattavan tässä tapauksessa. Komission äskettäin julkaisemissa liikevaihtoa koskevissa suuntaviivoissa ei puhuta ”maailmanlaajuisesta liikevaihdosta”, mikä uhkaa korkeampien seuraamusten määräämistä jopa Saksan lain vastaisille tahoille. Tällä voi olla tahaton spiraalivaikutus. Osapuolet voivat paitsi haluta valittaa useammin komission päätöksistä, joissa määrätään kovia seuraamuksia, jotka johtavat CCI:n jo ennestään niukkojen resurssien ehtymiseen, vaan ne voivat myös tuhlata arvokasta aikaa viivästyttääkseen asianmukaista markkinakurssin korjaamista. Tämä voi olla peräkkäistä varsinkin silloin, kun markkinoiden taustalla oleva rakenne on dynaaminen ja viivästynyt toiminta voidaan rinnastaa toimimattomuuteen. Rangaistuspäätösten lisääntynyt valittaminen voi johtaa oikeudenkäyntien pitkittymiseen, joka joskus kestää 8-10 vuotta. Yksi muutoksen hyväksymisen väitetyistä tavoitteista, kuten todettiin, oli estää tällaiset pitkittyneet oikeudenkäynnit, jotka näyttävät edelleen vaarantuvan tässä.

Toinen tärkeä huolenaihe on epävarmuus siitä, miten kilpailuvirheistä määrätään seuraamuksia Intiassa yleensä. Esimerkiksi ennen muutoslain hyväksymistä sääntelijän käytettävissä oleva rangaistusasteikko oli 0-10 prosenttia kansallisesta liikevaihdosta tai 0-3 kertaa rikkomuksen rikkomisen aikana saama voitto. Tämä mittakaava on sinänsä varsin valtava, jossa 10 prosenttia liikevaihdosta voi tietyissä tapauksissa tarkoittaa muutamaa tuhatta miljardia rupiaa. Sen lisäksi, että komissio on käyttänyt valtavaa harkintavaltaa tämän mittakaavan puitteissa, se on tietyissä tapauksissa määrännyt ehdottoman rangaistuksen, joka ei kuulu lain soveltamisalaan. Ei ole yllättävää, että useimmat näistä päätöksistä ovat joko tehottomia tai ne on riitautettu muutoksenhakumenettelyssä.

Kilpailulain, koska se on talouslainsäädäntö, yksi tärkeimmistä tavoitteista on tehokkuuden edistäminen. Maailmanlaajuisen liikevaihdon perusteella seuraamusten määrääminen on hyväksytty standardi. EU:n GDPR käyttää samaa mittapuuta erehtyneiden tahojen kurissa. Tunnin tarve saattaa olla tiukat säännökset lain nojalla, jotta varmistetaan yritysten noudattaminen, varsinkin digitaalisilla markkinoilla, joilla suuret tekniikat ovat jatkuvasti kilpailunrajoitusvirastojen tutkan alla eri puolilla maailmaa toimintansa vuoksi. Samalla on kuitenkin varmistettava, että Intian sääntelijä toimii vahtikoirina eikä vinttikoirana. Komission väliintuloa olisi pidettävä luonteeltaan ”kevyesti”, kun on kyse markkinoiden oikea-aikaisesta korjaamisesta. Komissio voi käyttää tätä tilaisuutta hyväkseen antaakseen lisäohjeita ”maailmanlaajuisen liikevaihdon” tulkinnasta ja myös rikosoikeudellisen menettelyn yleisestä perustasta. Tämä on sopusoinnussa hallituksen lain ja talouspolitiikan laajempien tavoitteiden kanssa.