30 prosentin hyppy osavaltioiden veroosuudessa, mutta siirrot hitaasti – Talousuutiset
16. rahoituskomissiolla tulee olemaan vaikea tehtävä ennen kaikkea siksi, että keskuksen ja osavaltioiden hallitusten resurssien mobilisoinnin ja sosioekonomiseen kehitykseen ja kriittisten infrastruktuurien luomiseen käytettävien julkisten varojen lisääntyvien tarpeiden välinen epäsuhta ei katoa.
Tässä yhteydessä ja kestävän kehityksen tavoitteet ja tasapainoinen aluekehitys huomioon ottaen pian perustettava uusi komissio päättää muun muassa verotulojen jakamisesta keskuksen ja osavaltioiden välillä viidelle alueelle. vuotta huhtikuusta 2026 alkaen.
Aiempien FC-palkintojen tarkastelu osoittaa, että vaikka kokonaistasolla osavaltioiden pääsy ”ei-sidottuihin” (pakollisiin ja ehdottomiin) keskusrahastoihin kasvoi merkittävästi 14. FC:n (FY16) jaettavasta veropoolista myöntämän liberaalin palkinnon ansiosta. -20), suunniteltu hyöty rajoittui 20 tilikaudella.
Keskus nosti jyrkästi ei-jaettavia veroja erilaisilla autopolttoaineiden verotuksilla. Tästä johtuen pandemian ja yleisen verotulojen kasvun hidastumisesta sputteroivassa taloudessa keskimääräinen vuotuinen verohajautus osavaltioille oli 14. FC-kaudella 15,8 %, mikä on sama kuin viiden edellisen vuoden aikana (ks. kaavio).
Ja FY21-24, 15. FC:n kuuden vuoden myöntämiskauden ensimmäisten neljän vuoden aikana, verojen hajauttamisen kasvu putosi edelleen 13,9 prosenttiin vuodessa, vaikka hajauttamiskaava pysyi ennallaan. On huomionarvoista, että osavaltiot olivat nähneet keskuksen verotulon siirroissa 16,5 %:n vuosikasvua jopa 12. FC-kaudella (FY06-10).
Toisin sanoen siitä huolimatta, että osavaltioiden osuus jaettavissa olevasta veropoolista on ollut huomattavasti 10 prosenttiyksikköä (yli 30 %) korkeampi viimeisten yhdeksän vuoden aikana verrattuna viiteen edelliseen vuoteen ja 11 prosenttiyksikköä suurempi verrattuna viiteen vuotta sitä edeltäneeseen vuoteen, osavaltiot ovat nähneet verrattain vähentyneen vuosittaisessa kasvussa keskuksen verotuksen hajauttamisessa viime vuosina.
Tietenkin keskus on viime vuosina ollut ripeästi vapauttanut verosummat valtioille.
Tärkeää on, että verotulojen siirtovauhdin hidastuminen johtui siitä huolimatta, että keskuksen bruttotulot tilikaudella 21-24 ylittivät 15. FC:n arvion viidenneksellä ja julkisen velan vähennys ylitti komission etenemissuunnitelman, joka laadittiin tietäen pandemia talouteen ja valtion tuloihin.
Varmasti jossain määrin veronsiirtovauhdin hidastuminen kompensoi valtion GST-tulojen 14 %:n vuotuisen kasvun kompensaatiomekanismilla heinäkuun 2017-kesäkuun 2022 jaksolle. Tämä lisäsi keinotekoisesti valtioiden omia verotuloja.
Korvauksen negatiivinen seuraus on ollut joidenkin valtioiden ”verotoimien” maltillisuus. Vaikka tämä näyttää korjaantuvan korvausajan päätyttyä, uuden komission ensisijaisena tavoitteena on asiantuntijoiden mukaan oltava valtioiden verotulojen käyttöönotossa mahdollisesti ilmenevien tyytyväisyyksien korjaaminen.
Toinen heijastus tulojen riittämättömyydestä johtuvista ongelmista on se, että GST-tuloja on edelleen palautettava sille tasolle, jonka GST:hen sisällytetyt verot loivat ennen GST:tä. Vaikka osavaltiot hyötyivät GST-hyvitysmekanismista, nyt kun tätä tyynyä ei ole olemassa, osavaltioiden omat verotulot (OTR) eivät ole tyydyttäviä, puhumattakaan GST:n aiheuttamasta ylimääräisestä nosteesta.
Verojen ja lisämaksujen osuus unionin hallituksen bruttoverotuloista (GTR) oli noussut tasaisesti noin 9 prosentista 13. FC:stä (FY11-15) 15 prosenttiin 14. FC:n loppuun mennessä vuonna 20. Sen jälkeen se nousi jyrkästi yli 20 prosenttiin 21. tilikaudella, 15. FC-palkinnon ensimmäisenä vuonna. Sen jälkeen se hidastui hieman, kun keskus leikkasi bensiinin ja dieselin päästöjä hillitäkseen inflaatiopaineita viime vuoden toukokuussa.
Keskus ei tietenkään pidä kaikkia veroja ja lisämaksuja resurssivalikoimassaan. GST-korvausvero jaetaan kokonaan osavaltioiden kanssa (mukaan lukien takaisinmaksuun sidotut lainat) FY26 asti, joka on 15. FC:n päätevuosi.
Verojen korkeampi hajautusaste on edelleen johtanut yleiskäyttöisten siirtojen huomattavaan kasvuun, mutta tämä on myös kompensoitu kahdella tavalla. Ensinnäkin suunnittelutoimikunnan lakkauttamisen myötä tuki, kuten normaali keskusapu, erityissuunnitelmaapu ja erityiskeskusapu, on lopetettu. Toiseksi valtioiden osuutta keskitetysti rahoitetuissa järjestelmissä on lisätty keskuksen tuen vähentämiseksi.
Monet valtiot, pääasiassa opposition hallitsemat valtiot, ovat vaatineet päättäväisesti, että verot ja lisämaksut sisällytettäisiin keskusverojen jaettavaan pooliin ja keskitetysti rahoitettujen järjestelmien suurempaa keskusrahoitusta.
Jaettavien verotuottojen horisontaalinen jakaminen on tarkoitettu ratkaisemaan tasa-arvokysymys, mutta kysymys on siitä, onko tämän tavoitteen tavoittelu todella alkanut rankaista eri kehitysparametreilla paremmin menestyviä valtioita. Osavaltiot, kuten Kerala, Karnataka ja Tamil Nadu, näkivät osuutensa veropoolista supistuneet viime vuosikymmeninä, kun taas eivät vain köyhemmät osavaltiot, kuten Madhya Pradesh, vaan myös jotkut rikkaammat, kuten Maharashtra ja Punjab.
Biharin kaltaiset osavaltiot luottavat enemmän verotulojen keskussiirtoihin, mutta toiset, kuten Kerala ja Tamil Nadu, turvautuvat ensisijaisesti suoraan keräämiinsä tuloihin (omiin verotuloihin).
Valtioiden väliset erot ovat myös kasvaneet keskukselta saatujen avustusten vuotuisessa kasvuvauhdissa. Uudistukselliset ehdot keskusapurahojen myöntämiselle – tulosperusteiset kannustimet, kuten investointivauhti ja voimasektorin menetyksen eliminointi – estävät monien valtioiden rahoituksen saantia.
Monissa keskussponsoroiduissa järjestelmissä yksikkökustannukset ja valtion osuus kustannuksista eivät ole sopusoinnussa todellisuuden kanssa, valtiot väittävät.
