Tahmea tulovaje – mielipideuutiset
Pandemian jälkeisenä aikana Intiassa on nähty vaurauden finanssialisoitumista, vaikka tulojen kasvu on hidasta laajalla väestönosalla ja kotitalouksien velkaantuminen on lisääntynyt. Hallituksen kohonneiden ”veroponnistelujen” lisäksi tämäkin on osaltaan edistänyt verotulojen viime vuosien jyrkkää elpymistä. Ensimmäistä kertaa maan historiassa myyntivoittoverotulot ovat ylittäneet kaikkien muiden veroryhmien tulot. Sen osuus tuloverotuloista on noussut 10 prosenttiin, ja sen odotetaan kasvavan edelleen tulevina vuosina. Keskus on kuitenkin budjetoinut veronnousun laskua (yhdelle tilikaudella 25 1,3:sta vuonna 24). Siinä ennakoidaan välittömien verojen osuuden nostamisen edelleen bruttoverotuloissa (57,5 prosenttiin vuonna 25, kun se oli 56,6 prosenttia vuonna 24 ja vain 48,6 prosenttia vuonna 17). Tämä osoittaa, että välittömiä veroja maksavien taloudellisten toimijoiden (pienen) osan verotus on nousussa.
Budjetissa ilmoitetun myyntivoittoveroasteen vaatimattoman korotuksen myötä suuri osa lisätaakasta saattaa jäädä rikkaille ja institutionaalisille toimijoille. Mutta siisti summa lisätuloista tulisi myös (ei niin varakkaalta) keskiluokasta. Keskuksen vero-BKT-suhde 25:lle tilikaudelle on sidottu 11,8 prosenttiin, mikä on korkein taso sitten vuoden 2008, jolloin se ylitti 12 prosenttia. Huolestuttavaa on, että verotus on kulumassa, paljon ennen kuin arvioitu ”veropotentiaali” saavutetaan. Maan nykyinen 18 prosentin vero-BKT-suhde (keskittymän ja osavaltioiden yhteenlaskettuina) ei ole pelkästään arvioitua 25 prosentin potentiaalia alhaisempi, vaan jopa 18,4 prosentin vuoden 2008 huippua. Maan julkisen talouden johtajat ovat tahtomattaan tahtomattaan ajaneet itsensä ahdinkoon: tulojen asteittaisen kasvun vuoksi heidän on turvauduttava talouden ”verottamiseen”.
Tie ulos tästä noidankehästä on tietty sekoitus radikaaleja sekä talouden rakenteen että veropolitiikan uudistuksia. Koska Intia on pääosin kulutusvetoinen talous, kulutusverojen osuus valtion tuloista voi kasvaa nopeammin, kunnes se saavuttaa kynnyksen, jossa se muuttuu regressiiviseksi. Samalla välittömän veropohjan on laajennettava merkittävästi ja hajautettava, jotta investointeja ja jopa tuloja voidaan verottaa edullisemmin. Vaikka maataloustulojen verottaminen on poliittisesti vaikeaa, voidaan aloittaa säätämällä, että korkeimman (tällä hetkellä 39 prosentin) tuloverolaatan alaisten on myös maksettava veroa maataloustuloistaan samalla verokannalla. Talouden rakenneuudistukseen tulee sisältyä valtavien tuloerojen ratkaiseminen ja markkinavoimien vapaan pelin toteuttaminen pelkän retoriikan sijaan. Hajatulot ovat todistetusti kulutuksen lisääjä. Alan lisääntynyt automaatio on kalibroitava huolellisesti tavoitteena luoda miljoonia uusia hyvin palkattuja työpaikkoja.
Lisäksi Intian on nopeasti kasvava, suuren kauppavajeen talous maailmassa, joka kamppailee talouden pysähtyneisyyttä vastaan, ja sen on tuplattava taistelu voittoa siirtävien käytäntöjen kanssa suurten monikansallisten yritysten, mukaan lukien teknologiajättien, keskuudessa. Nykyisistä monenvälisesti koordinoiduista väistämisen vastaisista mekanismeista, kuten G20-OECD:n tukikohdan eroosio- ja voitonsiirtoprojektista, ei todennäköisesti ole hyötyä maalle. Nämä voivat lopulta purkaa sisäisten ristiriitojensa vuoksi. Täysin itsenäinen siirtyminen yritysten kohdeperusteiseen kassavirtaveroon nykyisestä yritystulon alkuperäperusteisesta verotuksesta on harkitsemisen arvoista. Tavoitteena tulee olla velan (vuokran) suosimisen ja investointien implisiittisen verotuksen välttäminen.
