Selitä: Gangan vesisopimus ja pääministeri Mamata Banerjeen huolenaiheet

Intian ja Bangladeshin viimeaikaiset diplomaattiset suhteet ovat herättäneet huomattavaa kiistaa Länsi-Bengalissa. Pääministeri Mamata Banerjee on ilmaissut tyytymättömyytensä siitä, että hänet jätettiin pois keskusteluista Gangan vesisopimuksen uusimisesta. Hänen huolensa korostavat vedenjaon monimutkaista dynamiikkaa kahden valtion välillä ja sen vaikutuksia Intian Länsi-Bengalin osavaltioon.

Vuonna 1996 allekirjoitettu Gangan vesisopimus on Intian ja Bangladeshin välinen maamerkkisopimus, jonka tavoitteena on jakaa Ganges-joen vedet. Tämä sopimus oli ratkaiseva ratkaisemaan kiistat, jotka syntyivät Intian vuonna 1975 rakentaman Farakka-padon jälkeen. Pado rakennettiin ohjaamaan vesi Gangesista Hooghly-jokeen, mikä varmistaa Kalkutan sataman purjehduskelpoisuuden.

Sopimuksen mukaan veden jakaminen Farakassa, Bhagirathi-joen padolla, joka sijaitsee noin 10 kilometriä Bangladeshin rajalta, on järjestelmällisesti suunniteltu. Sopimuksessa määritellään veden määrä, jonka Intia vapauttaa kuivan kauden aikana, tammikuusta toukokuuhun. Sopimuksen mukaan, jos veden saatavuus Farakassa ylittää 75 000 kuutiojalkaa sekunnissa (cusecs), Intia voi vetää jopa 40 000 kuutiometriä. Jos virtaus on välillä 70 000 ja 75 000 kuusia, Bangladeshille taataan 35 000 kuusia. Mikäli saatavuus putoaa alle 70 000 kuuteen, vesi jaetaan tasan maiden kesken.

Sopimus, jonka on määrä päättyä 12. joulukuuta 2026, on toinen laatuaan, ja ensimmäinen sopimus allekirjoitettiin vuonna 1977. Sopimuksen uusimisprosessista on nyt tullut kiistakohta erityisesti Länsi-Bengalissa sen maantieteellisen sijainnin vuoksi. ja taloudellinen riippuvuus Gangeksista ja sen sivujoista.

Länsi-Bengalin pääministeri Mamata Banerjee vastustaa viimeaikaista kehitystä johtuu hänen sulkemisestaan ​​pois Intian ja Bangladeshin välisistä neuvotteluista. Kirjeessä pääministeri Narendra Modille Banerjee ilmaisi tyytymättömyytensä Länsi-Bengalin hallituksen kuulemisen puutteeseen Gangan vesisopimuksesta ja Teesta-joesta käydyistä keskusteluista.

Hän totesi, että valtion yksipuolisia päätöksiä ilman osavaltion hallitusta ei voida hyväksyä. Hän väitti, että Länsi-Bengalin ihmiset kantaisivat suurimman osan kaikista vedenjakosopimusten aiheuttamista haitallisista vaikutuksista. Farakan padon merkitystä korostaen Banerjee totesi, että Farakassa ohjattu vesi on ratkaisevan tärkeää Kolkatan sataman purjehduskelpoisuuden ylläpitämiseksi ja osavaltion asukkaiden toimeentulon tukemiseksi.

Teesta-joki, Länsi-Bengalin toiseksi suurin joki Gangesin jälkeen, on ollut toinen kiistan keskipiste. Joki virtaa sekä Intian että Bangladeshin läpi, mikä tekee sen veden jakamisesta arkaluonteisen kysymyksen. Banerjee on johdonmukaisesti vastustanut ajatusta Teestan vesien jakamisesta Bangladeshin kanssa vedoten vesivirtauksen vähenemiseen vuosien mittaan ja mahdollisiin kielteisiin vaikutuksiin Pohjois-Bengalin kastelu- ja juomavesivarastoihin.

Vuonna 2011 Banerjee oli estänyt kongressin johtaman UPA:n hallituksen aloitteen allekirjoittaa vedenjakosopimus Bangladeshin kanssa. Hän väitti, että tällainen sopimus vaikuttaisi kielteisesti Länsi-Bengalin maanviljelijöihin. Hänen kantansa on pysynyt lujana, kuten osoitti hänen äskettäinen kirjeensä pääministeri Modille, jossa hän toisti, että Teestan vedet on säilytettävä Pohjois-Bengalin asukkaille.

Vastauksena Banerjeen huoleen lähteet ilmoittivat, että Länsi-Bengalin hallitus oli pidetty ajan tasalla keskusteluista Bangladeshin kanssa. Raportit viittaavat siihen, että keskushallinto oli kirjoittanut Länsi-Bengalin hallinnolle heinäkuussa 2023 ja etsinyt ehdokasta vuoden 1996 sopimusta tarkistavaan komiteaan. Elokuussa 2023 osavaltio nimitti komiteaan pääinsinöörinsä (suunnittelu ja tutkimus) kastelu- ja vesiosastolta.

Lisäksi huhtikuussa 2024 Länsi-Bengalin hallituksen yhteissihteeri (Works, Irrigation & Waterways Department) ilmoitti osavaltion kokonaisvedentarpeesta seuraavien 30 vuoden aikana Farakka-padon alavirtaan. Tämä osoittaa, että vaikka viestintää on ollut jonkin verran, osavaltion hallitus kokee, että se ei ole ollut riittävästi mukana kriittisissä päätöksentekoprosesseissa.

Gangan vesisopimuksen uusimisella ja mahdollisilla Teesta-jokea koskevilla sopimuksilla on merkittäviä vaikutuksia Länsi-Bengaliin. Valtion maatalous, teollisuus ja arkielämä ovat kiinteästi sidoksissa näiden vesivarojen saatavuuteen ja hoitoon. Veden virtauksen vähenemisellä voi olla peräkkäisiä vaikutuksia maatalouden tuottavuuden laskusta Kolkatan sataman toiminnan ylläpitämisen haasteisiin.