Punaiset viivat maatalouden ulkopuolella
Kirjoittanut Abhijit Das, kirjoittaja on kansainvälinen kaupan asiantuntija
Sen jälkeen kun Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on ilmoittanut Intialle 25 prosentin rangaistustukiffin asettamisesta kauppasuhteistaan Venäjälle, Intian vienti Yhdysvaltoihin kohdistuu 50 prosentin laittomaan tuontovelvollisuuteen maailmankaupan organisaation (WTO) kärjessä. Trumpin viimeisin pelastus tulee silloin, kun neuvottelijoiden osapuolilta on tarkoitus tavata muutaman päivän kuluessa neuvottelujen ratkaisemisesta.
Intian neuvottelijoiden tehtävä on leikattu. Vaikka Intian maatalouden suojeleminen Yhdysvalloista tutulta tuonnilta on selvästi punainen linja kaupan neuvotteluissa, tietyt muut kansallisen edun ydinkysymykset ansaitsevat myös neuvottelijoiden huomion. Mitä nämä asiat ovat? Mitkä voivat olla vaikutuksia sopimaan Yhdysvaltojen Intian vaatimuksiin?
Maatalouden lisäksi on ainakin viisi muuta asiaa, joiden pitäisi olla Intian kansallinen etu kahdenvälisiin neuvotteluihin. Ensinnäkin Intian kannalta Intian osalta on todennäköisesti painostettu muutoksia kotimaan patentilakeihinsa lääketuotteiden ikivihreä patenttien helpottamiseksi. Tämä voi tuhota Intian geneerisen lääketieteen teollisuuden, mikä johtaa terveydenhuollon kustannusten voimakkaaseen nousuun sairaiden ja köyhien keskuudessa. On vakuuttavaa, että hallitus on selvästi ilmaissut vastustavansa kauppasopimusten myönnytyksiä, jotka voivat johtaa patenttien ikivihreä. On kuitenkin myös tärkeää, että hallitus ei joudu joidenkin ajatuspankkien pyörittämälle kertomukselle, että innovaatiovetoiseksi taloudeksi tulee Intian muutoksia immateriaalioikeuksiinsa ja sovittaa sen laki kehittyneissä maissa vallitseviin.
Toiseksi digitaalisella areenalla Yhdysvallat todennäköisesti hakee Intiasta sitoutumista olemaan veroja Yhdysvaltain digitaalisten tuotteiden viennistä. Lisäksi Intiaa voidaan vaatia sallimaan rajoittamattomat rajat ylittävät tietovirrat ja toteuttamaan hallituksen julkisten tietojen pakollisen jakamisen yhdysvaltalaisten yhteisöjen kanssa. Nämä sitoumukset sulisivat mahdollisuuden tuottaa tuloja vilkkaimmalta talousalalla ja myös vaarantaa Intian kyvyn luoda kotimaisia digitaalisia mestareita, etenkin tekoälyn segmentissä. Lisäksi hallitus ei saa hyväksyä joidenkin aularyhmien ja asiantuntijoiden yksinkertaistettua lausuntoa, joka Yhdysvaltojen kysynnän hyväksyminen pysyvälle moratoriolle elektronisten lähetysten tullit lisääisivät Intian tietotekniikkaa (IT) ja IT-yhteensopivaa palvelun vientiä. Tämä on teknisesti monimutkainen ja moniulotteinen kysymys. Intian neuvottelijoiden on myös pysyttävä tietoisina siitä, että kahdenväliset myönnytykset Yhdysvalloille heikentäisivät kykyämme suojella patenttilainsäädäntöä WTO: n laillisilta haasteilta.
Kolmanneksi, Yhdysvallat voi vaatia Intiaa tarjoavan vakavan sitoumuksen ostaa puolustusvälineitä, lentokoneita ja energiatuotteita siitä. Ei välttämättä ole järkevää ostaa joitain näistä tuotteista Yhdysvalloista, jos Intia pystyy turvaamaan paremmat ehdot luotettavilta muilta kuin Yhdysvaltojen lähteiltä. Tämä vähentäisi myös riippuvuuttamme Yhdysvalloista. Kaupan ylijäämän vähentämisestä Yhdysvaltojen kanssa ei saa tulla Intian prioriteettiksi kahdenvälisissä kaupan neuvotteluissa.
Neljänneksi Intian voitaisiin myös vaadita avaamaan Yhdysvaltain toimittajille hallituksen hankintamarkkinat ehdot edullisemmilla kuin se, mitä Intia on viimeistelty Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa äskettäin päätyneen vapaakauppasopimuksen nojalla. Laaja sitoutuminen tarjoamaan syrjimättömiä kohteluja Yhdysvaltain toimittajille Intian hallituksen hankintamarkkinoilla heikentäisi hallituksen kykyä hyödyntää tätä poliittista välinettä kotimaisen valmistuksen lisäämiseksi, etenkin mikro-, pienten ja keskisuurten yrityssektorin alalla. Tämä olisi myös heikentävä isku joillekin hallituksen lippulaivajärjestelmille, mukaan lukien Make intia ja Aatmanirbhar Bharat.
Viidenneksi Yhdysvallat voi vaatia Intiaa antamaan vakaata sitoutumistaan investoida Yhdysvaltoihin – päätökseen, joita Yhdysvallat halusi Japanista ja Euroopan unionista. Kun Intia yrittää houkutella kotimaisia ja ulkomaisia investointeja, Trumpin olisi kohtuutonta odottaa maan sitoutuvan investoimaan Yhdysvaltoihin.
Edellä mainitun lisäksi Yhdysvaltojen kanssa tehdyt ”kauppasopimukset” voi vaatia Intiaa toimittamaan myönnytyksiä, jotka eivät liity kansainväliseen kauppaan – sitoumus olla ostamatta venäläistä öljyä, joka on yksi tällainen esimerkki. Ei ole erehtyä todellisuutta, että vaikka Yhdysvallat jatkavat Yhdysvaltojen kauppasopimuksen jälkeen Yhdysvallat jatkaa tariffien uhan käyttöä varmistaakseen, että Intian hallituksen poliittiset päätökset ja muut toimet edistävät Yhdysvaltojen taloudellisia ja poliittisia etuja.
Hallitus on tunnustanut Intian punaiset linjat maatalouskysymyksistä. Ei ole kuitenkaan varmaa, onko kaupan neuvottelijat, asiantuntijat ja muut sidosryhmät tarttuneet täysin Yhdysvaltojen käyttöoikeussopimusten myöntämisestä Yhdysvaltoihin muihin ydinkysymyksiin täysin. Toisin kuin maataloudessa, useimmissa näistä ydinkysymyksistä puuttuu järjestäytynyt ja vaikutusvaltainen ääni heidän etujensa puolustamiseksi. Hallituksen on varmistettava, että kohtuuhintaisen lääketieteen, Intian digitaalisen tulevaisuuden saatavuus ja politiikan joustavuus kotimaan valmistuksen lisäämiseksi ei vaaranna Intian ja Yhdysvaltojen kauppasopimuksen kautta. Intian edut palvelevat parhaiten päättäväisyyttä ja yritystä neuvottelupöydässä, kuten hallitus on toistaiseksi osoittanut ja pitämällä pitkäaikaiset taloudelliset näkymämme mielessä. Maan on myös oltava valmis kohtaamaan 50 prosentin tariffit, jos Yhdysvaltojen vaatimukset osoittautuvat liian vaivalloisiksi. Pitkällä aikavälillä tämä voi olla pieni hinta kansallisten etujen suojelemisesta.
