Parathasta Rotiin – Mielipideuutisia
Mitä tulee Intian taloudelliseen kilpailukykyyn, niin julkisen ja yksityisen sektorin tehottomuudesta johtuvat edelleen huomattavat ”deadweight-tappiot” rajoittavat yhtä paljon kuin investointeja ja tuottavuutta edelleen painavat rakenteelliset pullonkaulat. Hankkeiden toteutus on usein hidasta ja porrastettua maassa, mikä aiheuttaa kustannusten kierteen ja markkinoiden kuihtumisen. Elinkelpoisuus on usein uhri. Hyvinvoinnin kohdentaminen on parantunut viime vuosina digitaalisten keinojen avulla, mutta resurssien hukkaaminen on edelleen huomattavaa. Uday Kotak korosti äskettäin kiireellistä kysymystä vertauksella, jonka mukaan Intian on muutettava kulinaarisen mieltymyksensä ”hyväksi, ohueksi Rotiksiksi (sijoitetun ajan tuotto)” ”raskaammista, hemmottelevista parathoista”. Ottaen huomioon sen korkeat taloudelliset tavoitteet, Kotak uskoo, kansakunnalla ei ole juurikaan varaa viivästyksiin tai tehottomuuteen, erityisesti puolustuksessa, rahoituksessa ja innovaatioissa. On varmaa, että käyttäytymisen periksiantamattomuus ei ole ainoa syy kentällä vallitsevaan välinpitämättömyyteen. Suurempi ongelma on kohdistamisen tehokkuuden voimakkaasti vinoutunut malli, joka kumoaa suuressa määrin kaikki hyödyt, joita yksityistäminen voi tuoda markkinoiden kurinalaisuuden ja verotuksen varovaisuuden kannalta. Maassa havaittavissa olevat markkinakeskittymät eivät aina johdu tehokkuudesta, vaan niillä on paljon tekemistä resurssien helpomman, ellei yksinomaisen saatavuuden kanssa.
Mitä tulee suuriin, pitkäkestoisiin infrastruktuurihankkeisiin, hallitus tekee raskaita nostoja keskeisillä alueilla, kuten moottoritiet ja rautatieliikenneverkot. Tämä on kasvattanut julkista velkaa. Tämä olisi ollut ymmärrettävää, jos sen seurauksena lisääntynyt tuotantopanosten, mukaan lukien pääoman, saatavuus olisi lisännyt tilaa yksityisille projekteille muilla alueilla. Muutamaa sektoria, kuten uusiutuvaa energiaa ja elektroniikan kokoonpanoa lukuun ottamatta, ei kuitenkaan ole havaittavissa suurta harppausta tuotannon tehokkuudessa. Itse asiassa perinteisillä valmistusaloilla, myös työvoimavaltaisilla aloilla, kilpailukyky on laskussa. Lunastava puoli on tietysti se, että palvelusektorilla uudet trendit, kuten nopea kaupankäynti, eivät ole osoittautuneet pienten kauppiaiden ja yritysten kustannuksella.
1 873 hankkeesta, joista kukin investoi 150 miljoonaa rupiaa, 449:n kustannukset nousivat ja 779 viivästyi tämän vuoden maaliskuussa. Näiden projektien kustannukset ylittivät yli 5 000 000 000 biljoonaa FY24:n loppuun mennessä, ja kello tikittää. Viivästyneiden projektien osuus on edelleen korkeampi kuin pandemiaa edeltävä taso. Valtionsektorilla menouudistukset ovat edelleen keskeneräinen asia – poliittiset pakotteet ovat työntäneet tukien järkeistämisen taka-alalle öljytuetta leikkaaneen öljytuotteiden sääntelyn purkamisen jälkeen. On selvää, että lannoitetuki maksetaan käteisenä hehtaarikohtaisesti viljelijöille sen sijaan, että toimittaisivat voimakkaasti tuettuja maaperän ravinteita kaikille ilman määrärajoja. Toistaiseksi voimassa oleva elintarviketuki ilman järkevää varastonhallintaa aiheuttaa myös valtion vuodon, mikä heikentää jakelun tehokkuutta.
Hallituksen supistamisen sijaan Intian on kuitenkin vahvistettava instituutioitaan ja sääntelyviranomaisiaan varustamalla niille tarvittavat valmiudet ja autonomia ja samalla leikattava byrokratiaa. Intian keskuspankin viimeaikaiset toimet, joilla pyritään parantamaan varjopankkiirien taloudellista varovaisuutta, ja pääomamarkkinoiden sääntelyviranomaisen painostus yritysten julkistamistilaisuuksiin ovat askel oikeaan suuntaan. Hallintoa on parannettava laadullisesti sen sijaan, että noudatetaan asetettuja normeja vain muodon vuoksi. Koska noin 70 % Intian pörssiyhtiöistä on perheomistuksessa, osakkeenomistajien demokratian pitäisi parantua huomattavasti.
