Olen käyttänyt aina Android-puhelimia – tässä rehellinen kokemukseni iPhone 16 Pro Maxista

Mitä tapahtuu, kun vannoutunut Android-käyttäjä hyppää iPhone-junaan ja testaa muutaman viikon ajan uusinta iPhone 16 Pro Maxia? Spoileri: käteen ei jää vain omppulogoa, vaan myös rutkasti pohdittavaa – eikä pelkkää suitsutusta.

Matkani kännyköiden maailmassa – Snakea ja sydämen asioita

Olen vaihtanut puhelinmerkkiä moneen kertaan, mutta aina olen pysynyt uskollisena Androidille. Kaikki alkoi kuten monella muullakin: Nokia 3310, loputtomat tunnit Snake-peliä ja hämmästyttävä selviytymiskyky kaikenlaisista tiputuksista (puhelimen, ei omien). Ajan myötä vaihdoin laitteet kehittyneempiin – aina kunnes sain käsiini ensimmäisen älypuhelimen, joka osasi ottaa valokuvia. Voi sitä riemua! Siitä lähtien kamera on ollut minulle tärkein valintakriteeri, hyvän näytön ja pelitehojen lisäksi.

Lista puhelinhistoriani mahtavuuksista:

• Samsung Galaxy Note vuosikausia – stylus tuli tutuksi.
• Xiaomi Mi Note 10, syrjähyppy kiinalaiseen suuntaan.
• Pixel 6, tunsin todellista rakkautta etenkin kameraan!
• Nyt Google Pixel 9 Pro XL pitää kruunun päässä, vaikka testailenkin muita laitteita.

Silti kuulin jatkuvasti kuiskutuksia: ”Yritä nyt iPhonea, on se niin näppärä, kaunis, tehokas ja jotenkin… oikea.” Lopulta sorruin. Otin iPhone 16 Pro Maxin käyttöön kuukaudeksi. Kyseessä ei ollut aivan ensikosketus omppuun; menneisyydestä löytyy iPhone 6 -hätäratkaisu ja vähän aikaa iPhone 14 Pro Max (jossa oli teknisiä murheita).

Astuuko omenan pauloihin – ensivaikutelmat iPhone 16 Pro Maxista

Ei käy kieltäminen: iPhone 16 Pro Max on upea laite. Apple ei turhaan nauti maineestaan. Viimeistely on huippuluokkaa, ja laitteen ulkonäkö huokuu arvokkuutta. Näytön reunat ovat erityisen ohuet, mikä tekee katselusta immersiivistä ja mahdollistaa hulppean 6,9 tuuman ruudun – passeli pelaamiseen ja videoiden katseluun, joita teenkin usein. Ja painokaan ei yllättäen tunnu järjettömältä.

Tehoista ei jää puuttumaan: A18 Pro -siru tekee vaikutuksen. Pelaaminen onnistui kuin tanssi, eikä laite kuumene häiritsevästi edes pidemmissä sessioissa. Käyttöliittymäkin on kaunis, selkeä ja tyylikäs – rehellisyyden nimissä voin myöntää, että Androidilla näin ei aina ole. Itse asiassa Android nappaa usein inspiraatiota Applen jutuista, kuten hallintapaneelista.

Androidilla olin tottunut avaamaan puhelimen sormenjälkitunnistuksella, mikä on iPhonen kohdalla historiaa – Face ID:hen piti siis opetella. Kävi ilmi, että kasvojentunnistus oli hämmästyttävän helppo ottaa käyttöön ja toimi tarkasti.

Kamerat ja kuvat: onko iPhone voittaja?

Valokuvauksessa iPhone 16 Pro Max tarjoaa:

• 48 Mpx pääkamera (f/1,78)
• 48 Mpx ultralaajakulma (f/2,2)
• 12 Mpx x5 tele (f/2,8)
• 12 Mpx etukamera (f/1,9)

Kuvat ovat todella hyviä: värit, kirkkaus ja yksityiskohdat vakuuttavat kaikilta kameroilta – myös yökuvauksessa, vaikka teleputki on siellä vähän heikompi.

Mutta: pidän googlen Pixel 9 Pro XL:n kuvien luonnollisista väreistä enemmän. iPhone vetää värit usein lämpimämmäksi, vähän kellertävään suuntaan. Silti iPhonen kuvat ovat räikeämpiä ja ”eloisampia”. Telekamera kyllä pärjäsi terävyydessä monesti paremmin ja Apple vie pisteet myös selfieiden ihoa korostavasta jäljestä.

Editointiominaisuuksissa iPhone jää vähän kakkoseksi – ei vielä pysty poistamaan kuvista esineitä tms., mutta kuvaustyylit-ominaisuudella värejä voi sentään säätää myös jälkikäteen.

Arkemme eriparissa: ärsytyksiä, tottumuksia ja ekosysteemejä

Kokonaisuutena, jos olisi pitänyt antaa arvosana, iPhone olisi varma viitosen arvoinen. Nautin kokemuksesta, mutta pienehköt ärsytykset nostivat päätään:

• Paluu-napissa ja -liikkeessä logiikka ei osu aina yksiin Androidin kanssa. Androidissa takaisi on aina joko eleellä vasemmalle tai napilla – iPhonessa pitää välillä arpoa; joskus liu’utus toimii, toisinaan pitää etsiä pieni rasti oikeasta yläkulmasta tai pyyhkäistä alaspäin (YouTubessa). Totuttelua vaadittiin!
• Käyttöönotto ei ollut avaimet käteen -kokemusta. Esim. akun varausprosentti pitää laittaa itse näkyviin. Lisäksi kameran asetusten ja kuvaustilan välillä seikkailu oli arkea – kaikkia säätöjä ei saa suoraan kamerasta, mikä on harmi.
• Kuvien ja videoiden formaatit: jos ei vaihtanut muotoa, kuvat eivät sellaisenaan toimineet Windowsilla, vaan piti muuntaa erikseen. Kuvakirjastossa tuli joskus eksyttyä kuvia etsiessä.
• Painikkeiden asettelu muuten hyvä, mutta kameranappulan sijoittelu tuntui oudolta – ja kun toimintopainikettakin voi säätää vain rajallisesti, nappeja alkoi tuntua olevan vähän liikaakin.

Kaipasin ”oman ekosysteemin” helppoutta ja vapautta – Android-maailma tuntuu itselle mukavammalta. Siirtyminen Androidista iOS:iin ei ollut erityisen mutkatonta, enkä pidä iPhoneja lopulta kaikkein helpoimpina puhelimina ottaa haltuun. Apple rakentaa oman, todella rajatun ympäristön, joka on ehkä vähän liiankin tiivis. Mutta jos koko laiteperhe on Applen, ymmärrän vallan hyvin, miksi sieltä ei halua enää lähteä. Itsellä kokemus on toistepäin – en malta erota Androidista.

Yhteenvetona: iPhone 16 Pro Max on loistava, kaunis ja tehokas, mutta tottumukset, ekosysteemi ja käyttömukavuus ratkaisevat. Eli jos olet juurtunut jommankumman leiriin, tiedät varmaan tarkkaan miksi. Vaihdatko leiriä? Se onkin jo ihan eri tarina.