Ni persoonaa ni erottuvuutta: tekoäly tekee motivaatiokirjeistäsi mitäänsanomattomia

Työnhakijan arki kuuluu siihen ihmiselämän kermaan, jonka voisi mielellään automatisoida. Jos tekoäly kerran tarjoaa avaimet onneen, miksei sitä käyttäisi? Onko motivaatio- tai hakukirjeiden kirjoittaminen enää koskaan samaa puurtamista, kun ChatGPT voi naputella puolestasi tekstiä, joka antaa sinusta terävämmän ja todennäköisesti hauskemman kuvan? Vastaus: no ei ihan niinkään. Tutkijat Anil Doshi ja Oliver Hauser ovat nimittäin löytäneet tästä ilmiöstä yllättävän paradoksin.

Yksilön ilo vai joukon harmonia?

Aluksi ajatus kuulostaa loogiselta: tekoälyn avulla hommat sujuvat joutuisammin, ja kirjoitusten laatukin voi parantua kiitos näppärien ehdotusten. Mutta Doshi ja Hauser, Science Advances -lehdessä julkaistun tutkimuksensa mukaan, päätyivät hieman toisenlaisiin johtopäätöksiin. He tutkivat, mitä tapahtuu kun ihmiset hyödyntävät tekoälyä fiktiivisten tarinoiden kirjoittamisessa. Yksilöt kokivat työssään enemmän luovuutta – kuulostaa lupaavalta!

Mutta mutta: kun kokonainen ryhmä käyttää tekoälyä samaan tarkoitukseen, lopputulos on… vähemmän luova koko porukan osalta. Kuulostaa oudolta? Selitys löytyy siitä, että jokainen saa apua samasta ”yllättävästä ystävästä”. Toisin sanoen tekoäly tarjoaa samanlaisia neuvoja kaikille.

Tekoäly – yhtenäisen mottikirjeen puolestapuhuja?

Entäpä sitten motivaatio- tai hakukirjeet? Jos pyydät ChatGPT:tä oikolukemaan luonnoksesi, tai jopa kirjoittamaan koko kirjeen, saat todennäköisesti ihan kelpo versiota. Kuten myös kaikki muut, jotka tekevät samaa. Aika pian rekrytoijalla on pöydällään pino täysin samannäköisiä hakemuksia, joissa korostuvat samat hyveet – eikä kenenkään omat persoonalliset sävyt oikein erotu.

Loppujen lopuksi siinä on tiettyä logiikkaa: käytä samaa asiantuntijaa kuin muutkin, saat samankaltaiset muotoilut ja pointit. Tämä ei kuitenkaan palvele hakemuskirjeen alkuperäistä tavoitetta, eli erottua massasta.

Eikö tätä ongelmaa ollut jo ennen tekoälyä?

Saatat nyt ajatella, ettei tämä ilmiö ole uusi. Totta, netissä kiersi jo kauan ennen tekoälyn invaasiota valmiita hakemuspohjia – ja onpa moni rekrytoija ehtinyt havaita, kuinka kaikki hakemukset huutavat samankaltaisuutta. Tekoäly ei siis ole tehnyt muuta kuin vienyt ilmiön uudelle tasolle: aikaa säästyy, mutta et silti kohoa muiden joukosta.

Ja kuten jokainen paljon hakemuksia lukenut tietää, kokemuksen karttuessa tunnistaa vaivatta ne kaavojen mukaan kokoon kyhätyt, ”soitettu”-kirjeet. Pian rekrytoijat osaavat tunnistaa myös tekoälyn tuottamat tekstit – eivätkä ne vakuuta paremmin kuin ihmisen mekaanisesti täyttämä taulukko.

Missä kulkee tehokkuuden ja persoonallisuuden raja?

• Kirjoita kirjeesi itse, vaikka hieman hikoillen.
• Käytä tekoälyä vain maltillisesti, esimerkiksi korjaamaan kielioppivirheet tai muokkaamaan lauserakenteita.
• Älä luovuta helposti kliseiden kiusaukselle. Vältä valmiita muotoiluja, joihin tekoäly usein ohjaa.

Tärkeää on pitää kiinni siitä, että oma persoonallisuus paistaa läpi, eikä lopputulos ole vain laimea yhdistelmä kaikkien muiden ajatuksia. Doshi ja Hauserin johtopäätös on selvä: vaikka tekoäly voi lisätä yksittäisen ihmisen luovuutta, se vähentää omaperäisyyttä kollektiivisesti. Ryhmän tuotokset samankaltaistuvat, koska on napattu kehut samalta kylmältä mutta tehokkaalta konsulteilta.

Loppukaneetti: Jos siis olet aikeissa lähettää seuraavan hakukirjeesi tekoälyn ystävällisten algoritmien siivittämänä, pidä käsijarru valmiina. Nopeus ja vaivattomuus ovat vain osa totuutta – se, joka todella haluaa erottua, panostaa persoonallisuuteen. Iloista työnhakua – ja rohkeita lauseita!