Kaivosalueilla menetetty mahdollisuus sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen

Piirin mineraalisäätiö (DMF) suunniteltiin muuntavana instituutiona varmistaakseen, että kaivostoiminnan niillä on myös sen etuja. Maaliskuussa 2015 perustettu kaivos- ja mineraalien (kehitys ja sääntely) nojalla DMF on suunniteltu kanavoimaan kaivostulot vaikutusalaan liittyvien yhteisöjen elämän ja toimeentulon parantamiseksi. Kuitenkin yksityiskohtainen arvio 23 osavaltiosta ja tärkeimmistä DMF -alueista.

Vaikka DMF: t ovat keränneet yli 1,03 lakh -kruunua, on käytetty vain noin 40%. Mikä pahempaa, suuri osa tästä menoista on suunnattu pääomaintensiivisiin hankkeisiin-teihin, siltoihin, rakennuksiin, pysäköintialueisiin ja vesiputkiin-, joita olisi ihannetapauksessa rahoitettava valtion ja keskushallinnon budjetteilla. Hankkeet, jotka ovat tärkeimpiä kaivosteollisuuteen liittyville yhteisöille-toimeentuloon, taitoihin, koulutukseen, terveyteen ja pienyrityksille-ovat saaneet minimaalisia sijoituksia.

Intian jatkuvan talouskasvun ja lisääntyvän mineraalien kysynnän energiansiirtymisen ja netto-nollatavoitteiden vuoksi tämä rahasto kasvaa edelleen. Ennusteemme osoittavat, että Rs 2,5-3 lakh crore voitaisiin kerätä seuraavan 10 vuoden aikana. Jos tätä rahaa käytetään varovaisesti, se voi muuttaa miljoonien Intian köyhimpien ihmisten elämää. Siksi meidän on kysyttävä: Onko DMF jälleen yksi jalo aloite, joka ei toimittanut, vai kehittyykö se todella osallistavaksi ja ihmiskeskeiseksi laitokseksi?

Aikomus vs. todellisuus

DMF: t tulivat vuosikymmenen mittaisten keskustelujen jälkeen ”resurssi kirouksen” aiheesta. Se tosiasia, että Intian rikkaimmat kaivosalueet asuvat jotkut sen köyhimmistä ihmisistä, kehotti hallitusta perustamaan DMF: n voittoa tavoittelemattomaksi luottamukseksi. Kaivosyritysten on maksettava määrä, joka on 10-30% DMFS: n rojaltista investoinneille, jotta voidaan parantaa vaikutusvaltaisten ihmisten elämää. Syyskuussa 2015 hallitus käynnisti Pradhan Mantri Khanij Kshetra Kalyan Yojanan (PMKKKY) ohjaamaan DMF: ää rahastojen suunnittelussa, priorisoinnissa ja hyödyntämisessä.

DMF: ää on läsnä 645 alueella, mutta varat keskittyvät suurelta osin 50: een. Itse asiassa 21 parhaan piirin, jotka ovat keränneet vähintään 1000 Rs: n kruunua, muodostavat lähes kaksi kolmasosaa DMF: n kokonaismäärästä. Nämä piirit ovat suurelta osin heimojen hallitsemia korkealla moniulotteisella köyhyydellä.

Arviointimme osoittaa, että suurin haaste DMF: n toteuttamisessa on hallinto. Kaikilla piireillä DMF: t toimivat olennaisesti piirikokoelman laajennuksina, kun piirin keräilijät/tuomarit toimivat sekä hallintoneuvoston (GC) että hallintokomitean (MC) puheenjohtajana, heikentäen laitoksen vastuuvelvollisuutta. GC: tä ja MC: tä hallitsevat myös virkamiehet, parlamentin jäsenet ja valtion lainsäätäjät, joilla on minimaalinen edustaminen asianomaisista yhteisöistä huolimatta heidän osallistumisestaan ​​oikeudellisista säännöksistä. Vielä pahempaa, yksikään piiristä ei ole tunnistanut kaivosvaikutuksia, mikä helpottaa DMF-hankkeita, jotka ovat piirin hallintojen sanelemista yhteisötarpeiden sijasta.

Sijoitussuunnittelu on myös jäsentämätön useimmissa piireissä. Vaikka vuosittainen ja perspektiivisuunnittelu on valtuutettu PMKKY: n nojalla, mikään DMF ei ole kehittänyt jäsennellyn vuosisuunnitelman tai julkaissut viiden vuoden perspektiivisuunnitelman. Suurin osa hankkeista hyväksytään ad-hoc-tavalla ilman perusteellisia tarve-arviointeja, joihin liittyy Gram Sabhas, joka on toinen laillinen rikkomus.

Laitoksen epäonnistuminen on kääntynyt varojen väärinkäytökseen. Kuten edellä mainittiin, infrastruktuurihankkeet ovat saaneet suurimman osan DMF -menoista, lukitsemalla piirit kalliiksi huolto- ja kunnossapidoiksi.

Harkitse Jharkhandia, jossa yli 40% varoista on osoitettu suurille putken juomavesiprojekteille. Mutta näitä hankkeita vaivaavat viivästykset ja toiminnan tehottomuudet, ja niissä on vähän investointeja hajautettuihin vedenhallintaratkaisuihin, jotka voisivat palvelemaan kestävästi vaikuttavia yhteisöjä. Samoin Chhattisgarhissa on käytetty merkittävä osa koulutusrahastoista koulujen ja hostellien rakentamiseen, mutta ilman vastaavia investointeja opettajiin, oppimateriaaliin tai digitaalisen koulutuksen infrastruktuuriin.

Investointien puute inhimillisiin pääomaan on erityisen huolestuttavaa. Analyysimme osoittaa, että alle 5% DMF -rahastoista on käytetty työllisyyden sukupolven aloitteisiin. Kaivosalueilla, kuten Dhanbad ja Kendujhar, joissa tuhannet työntekijät ovat menettäneet toimeentulon mekanisoinnin ja kaivoksen sulkemisen vuoksi, DMF: t eivät ole toimittaneet merkityksellisiä vaihtoehtoja.

Kiireellisen uudistuksen tarve

Puutteista huolimatta DMF on edelleen ainoa toivo lievittää köyhyyttä ja tuoda kehitys kaivosteollisuuteen. Jotta se olisi tehokas väline sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen, seuraavat uudistukset ovat kriittisiä:

DMF: ien tulisi olla riippumattomia, yhteisön johtamia instituutioita piirinhallintojen pidennysten sijasta. Kaivosvaikutteisilla yhteisöillä on oltava vähintään kolmasosa esitys GC: ssä ja MC: ssä.

Kaikkia DMF: iä olisi vaadittava kehittämään viiden vuoden perspektiivisuunnitelmat, jotka perustuvat kattaviin yhteisöneuvotteluihin. Niiden tulisi yhdenmukaistaa piirin kehitystavoitteiden kanssa, mutta priorisoida ihmisten tarpeet.

Tarkistettuja PMKKKY -ohjeita olisi annettava tiukasti varmistamaan, että vähintään 70% DMF -rahastoista käytetään kriittisiin tarpeisiin, kuten terveydenhuoltoon, koulutukseen, toimeentuloon ja taitojen kehittämiseen. Osavaltioiden hallitukset on pidettävä vastuussa DMF -menojen yhdenmukaistamisesta kansallisten ohjeiden kanssa.

DMF: iin tulisi olla riippumattomien virastojen pakollisia sosiaalisia tarkastuksia ja taloudellisia arvosteluja. Valvojan ja päätilintarkastajan tulee suorittaa DMF -menojen ja vaikutusten määräajoin arvioinnit.

Monet hiilikaivospiirit kohtaavat vähenevän tuotannon tulevaisuuden. DMF: ien tulisi luoda rahastorahastoja taloudellisen monipuolistamisen ja vain siirtymisstrategioiden tukemiseksi työntekijöille ja yhteisöille, joihin kaivoksen sulkeminen vaikuttaa.

Jokaisen DMF: n tulisi ylläpitää ajan tasalla olevaa verkkosivustoa, jolla on reaaliaikainen tieto rahaston allokoinnista, menoista ja projektin etenemisestä. DMF: n menoista olisi perustettava valituskorjausmekanismi.

Vuosikymmentä sen luomisen jälkeen DMF on edelleen keskeneräinen työ. Ongelma ei ole varojen puute, vaan vision puute ja poliittinen tahto varmistaa, että DMF palvelee sen tarkoitusta. Tarvitsemme kiireellisiä, systeemisiä muutoksia, jotta DMF todella toteuttaa toimeksiantonsa, joka asettaa yhteisöt päätöksenteon keskipisteeseen. Mikä tahansa vähemmän olisi petosta ihmisille, joita DMF oli tarkoitettu palvelemaan.

Kirjailija on toimitusjohtaja, Iforest.