Banking Regulation Act @75: Suunnitelma Intian pankkilain modernisoimiseksi – Opinion News

Valtiovarainministeri ehdotti äskettäin muutoksia vuoden 1949 pankkiasetuslakiin. Mielenkiintoista kyllä, vuonna 2024 tulee kuluneeksi myös 75 vuotta BR-lakista, joka on yksi ensimmäisistä Intian itsenäistymisen jälkeen hyväksytyistä laeista.

Pankkitoimintaa on ollut Intiassa iät ja ajat, mutta alaa säätelevää ja hallitsevaa lainsäädäntöä ei ollut olemassa. Brittien saapumisen jälkeen Bengalin, Bombayn ja Madrasin kolme presidenttipankkia liitettiin hallituksen erityiseen peruskirjaan. Intian yhtiölaki, joka säädettiin vuonna 1850, ei sisältänyt pankkeja. Vuonna 1913 muutettu laki sisälsi pankit, mutta sen soveltamisala oli rajallinen. Vuonna 1930 keskuspankkitutkimuskomitea suositteli erillisen lain säätämistä pankkien hallitsemiseksi.

Reserve Bank of India perustettiin vuonna 1935 RBI-lain 1934 kautta. Englannin keskuspankin mallin mukainen RBI-laki täsmensi RBI:n ydintehtävän valuutan ja luottojen yhdistämiseksi, mutta sillä oli rajalliset mahdollisuudet pankkien sääntelyyn. RBI-lain mukaan keskuspankki voisi tarkastaa pankit sisällyttääkseen ne lain toiseen luetteloon. Laki täsmensi myös, että pankkien tulee julkaista viikoittainen tuotto kassavarantosuhteen ylläpidon seuraamiseksi.

Vuonna 1937 Intian yhtiölakia muutettiin siten, että se sisälsi keskuspankkitutkimuskomitean suositukset ja RBI:n ehdotukset. Pankkiyhtiö määriteltiin ensimmäistä kertaa ja vain ne yritykset, jotka harjoittivat pankkitoimintaa määritelmän mukaan, saivat toimia pankkeina. Muutoksilla määrättiin myös pankkien vähimmäispääoma (50 000 ja enemmän) ja myönnettiin pankeille moratorio vaikeina aikoina. Laki kielsi myös hallintoelimiä harjoittamasta pankkitoimintaa. Tämä kattavan lainsäädännön ja sääntelyn puute paljastui Travancore Nationalin ja Quilon Bankin epäonnistumisesta vuonna 1938. Sitten RBI:n kuvernööri James Taylor päätti luoda kattavan pankkilain, mutta se joutui odottamaan toisen maailmansodan ja itsenäisyyden vuoksi. Vuosina 1946–1949 oli kuitenkin olemassa väliaikainen lainsäädäntö pankkijärjestelmän hallinnoimiseksi.

Vuonna 1949 itsenäisen Intian hallitus sääti BR-lain. RBI oli myös pankkialan sääntelyviranomainen, paitsi että se oli keskuspankki. Laki muutti pankkitoiminnan määritelmää sisältämään määräaikaistalletukset ja täsmensi, että pankit myös lainaavat ja sijoittavat. Kaikki pankit, uudet ja olemassa olevat, voisivat toimia yhtenä vasta saatuaan toimiluvan RBI:lta. Laki antoi myös RBI:lle täydet valtuudet tarkastaa pankkeja. Uudessa laissa määriteltiin myös vähimmäispääomastandardit, toteutettiin kassareservi sekä määräaikaisille että ulkopuolisille pankeille, säilytetään likvidejä varoja ja niin edelleen.

BR-lakista tuli tehokas työkalu RBI:n arsenaalissa. Se käytti lakia Intian hauraan ja pirstoutuneen pankkijärjestelmän puhdistamiseen. Pankeilla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin avautua RBI:n valvontatarkastuksille. Niiden oli parannettava vakavaraisuus- ja hallintovaatimuksiaan voidakseen saada pankkitoimiluvan. Tämän sanottuaan RBI sai herätyssoiton Palain keskuspankin epäonnistumisen vuoksi vuonna 1960. Palai oli etelässä sijaitseva pankki ja Etelä-Intiassa asui monia pieniä pankkeja. Pelättiin, että pienet pankit joutuvat karkaamaan. Hallitus otti käyttöön talletussuojan vuonna 1962 estääkseen pankkien karkaamisen. Vuonna 1966 laki laajennettiin osittain koskemaan myös osuuspankkeja. Muiden kuin pankkirahoitusyhtiöiden sääntely sisällytettiin RBI-lakiin (1934).

Seuraava haaste BR-laille tuli pankkien kansallistamisesta vuonna 1969. Se siirsi kansallistettujen pankkien sääntelyn valtiovarainministeriölle. Kun kansallistetut pankit muodostivat lähes 90 % pankkijärjestelmästä, BR-lain laajuus ja soveltamisala muuttui erittäin rajalliseksi. Vuoden 1991 uudistukset johtivat uusien yksityisten pankkien lisensointiin, joiden osuus pankkijärjestelmästä oli vähitellen 30 prosenttia. Uusien yksityispankkien nousu toi BR-lain takaisin esiin, sillä toisin kuin kansallistetut pankit, laki koski täysin yksityisiä pankkeja.

Vuosina 2007 ja 2008 kaksi komiteaa – Mumbaita kansainvälisenä rahoituskeskuksena ja rahoitusalan uudistuksia käsittelevä komitea – ehdottivat rahoitussäännösten uudelleenkirjoittamista. Vuonna 2013 näissä kahdessa komiteassa toimiva Financial Sector Legislative Reforms Commission ehdotti yhtenäistä Intian rahoituslakia (IFC), jolla kumotaan 15 rahoituslakia, mukaan lukien BR-laki. IFC:tä ei otettu käyttöön ristiriitojen vuoksi.

Kuinka lailla voi olla tärkeä rooli seuraavien 25 vuoden aikana?

Ensinnäkin on päätettävä ristiriita pankkien kansallistamislain alaisen julkisen sektorin pankkien ja BR-lain alaisten yksityisten pankkien kaksoissääntelystä. Vuoden 1991 Narasimham-komitea oli maininnut tämän kaksinaisuuden, jonka useat RBI:n virkamiehet ovat toistaneet. Kaikentyyppisten liikepankkien sääntely ja valvonta olisi siirrettävä RBI:lle.

Toiseksi, digitaalisen pankkitoiminnan ja muiden kuin pankkien ja yksityisten luottojen lisääntymisen myötä pankkitoiminnan määritelmä ja sen laajuus ovat muuttuneet merkittävästi. BR-laki on mietittävä uudelleen ja muotoiltava uudelleen sisällyttämään nämä tosiasiat.

Valtiovarainministeri ilmoitti tuoreessa budjetissa julkistavansa finanssisektorin vision ja strategia-asiakirjan seuraavan viiden vuoden asialistaksi. Se voisi alkaa kaikkien Intian pankkisektoria säätelevien säännösten kattavalla tarkastelulla.